Hyvin syönyt terrieri on onnellinen terrieri

Tänään käytiin pitkästä aikaa näyttelyssä Lennun kanssa. Lenskari esiintyi ensimmäistä kertaa ihan aikuisten luokassa, eli avoimessa luokassa. Kyseessä oli ryhmänäyttely Messukeskuksessa, ja tuomarina oli itävaltalainen Elfriede Heidecker, joka oli oikein mukavanoloinen täti. Avoimessa luokassa oli uroksia neljä. Pidemmittä puheitta, arvostelu kuuluu näin:

Gut aufgebaut, aber liebt Mama’s Küche. Schöner Kopf und Ausdruck. Korrekte Front, Gute Knochen. Korrekte Haartextur, aber etwas trimmbedürftig. Paralleles Gangwerk. Ein Glücklicher Hund.

Siis: Hyvin rakentunut, mutta rakastaa äidin keittiötä. Kaunis pää ja ilme. Oikeanlainen etuosa, hyvä luusto. Oikea turkinlaatu, mutta hiukan trimmauksen tarpeessa. Yhdesuuntaiset liikkeet. Onnellinen koira.

Tuomiona erinomainen, mutta ei SA:ta ja sijoitus neljäs. Sanna-kasvattaja esitti Lennun, ja minä seurasin silmä kovana kehän laidalla, että miten pitikään toimia, sillä joudun huomenna itse kehään. Hiukan alkoi jännittää, kun tuomari puhui Sannalle pitkään sekä Lennun ollessa pöydällä että lattialla ja arvostelu tuntui kestävän ja kestävän. Ajattelin, että mikäköhän dramaattinen virhe siinä koirassa nyt on. Mutta tuomari olikin sanonut, että Lennulla oli ehdottomasti luokan parhaat liikkeet, ja muutenkin hän tykkäsi Lennusta, mutta että koiralla on kilon verran liikaa painoa (”2 pounds”). Arvostelu oli tosi positiivinen, ja erityisen hienoa on kuulla, että liikkeet ovat hyvät, sillä se on oikeastaan tärkeintä. Tavallaan kuitenkin harmittaa, että suurempi menestys jäi kiinni siitä, mikä on yksi niitä hyvin harvoja asioita, mille koiran omistajana itse voi tehdä jotain. Alkutalvesta Lennu oli jopa turhan hoikan tuntuinen, mutta ruokaa on tajoiltu entiseen malliin, eikä huomattu, että jossain vaiheessa se on päässyt taas pulskistumaan. Me kuitenkin liikumme ja harrastamme aika paljon, joten energiaa myös kuluu. No, pienennetään vähän annoskokoa ja katsotaan. Harmi vain, että huomiseen mennessä ei ehditä tehdä mitään taikoja. Koiralle ei kai voi syöttää ananasta pikadieettinä samalla tavalla kuin ihmiselle? 🙂

Todella tyytyväinen voi olla Lennun esiintymiseen ja muutenkin käytökseen. Se oli näyttelypaikalle mentäessä ihan intona ja esiintyi hyvin. Sitä ei paljoa hetkauta, vaikka ympärillä on sata koiraa ja vähintään yhtä monta ihmistä. Näyttelyhommia ei hirveästi olla harjoiteltu, mutta nähtävästi kaikella muulla treenailulla on saatu aikaan se, että Lennu kävelee nätisti hihnassa ja ottaa kivasti kontaktia esittäjäänsä (a.k.a. Hän, Jolla On Nakit). Miinuspuolena on Lennun taipumus haukahdella ja komentaa Nakkienhaltijaa silloin, kun pitää odottaa omaa vuoroa.

Lenskarin esiintymisen jälkeen kiertelimme Lennun kanssa näyttelykehien yhteydessä olevan messuosaston, jossa oli monenlaista eläinaiheista. Lennu on kyllä niin super, kun se kulkee kiltisti mukana tungoksessakin, eikä juuri välitä ympärillä olevasta vilinästä. Ostimme uuden, Lennun väreihin paremmin sopivan näyttelyhihnan ja matonkuteista punotun köysilelun agilitytreeneihin palkaksi. Siinä kierrellessämme meidät ylipuhuttiin osallistumaan valokuvaukseen, joka taisi olla tähän http://www.showhau.fi kilpailuun liittyvä kuvaus. Lenskari ei ihan hirveästi jaksanut poseerata, seisten kuvista ei tullut oikein mitään, koska häntä roikkui. Lopulta valitsimme valokuvaajan kanssa kuvan, jossa Lennu makaa ja katsoo kameraan, mutta tukka silmillä, kuten tavallista. Se varmaankin päivittyy tuonne sivulle jossain vaiheessa, pitääkin muistaa käydä katsomassa, että millainen siitä tuli.

Huomenna suuntaamme Lahteen uusiin koitoksiin.