Möllirataa

Eilen mentiin tällaista rataa, joka on hiukan tuunattu (putkien vähyydestä johtuen) jostakin viimekesäisestä möllikisaradasta, jota Rocky ja Sohvi olivat käyneet kokeilemassa:

Alku sujui hyvin, jätin Lennun lähtöön odottamaan ja menin 2:n taakse, varpaat 3:lle päin, ja tällä vältettiin hienosti A-ansa. Suurin haaste oli putki nro 11, johon ensinnäkin piti yrittää takaaleikkausta ja jossa toisekseen oli jotain hajuja niin, että terrieri jäi sinne suunnilleen asumaan. Takaaleikkausta putkelle on ihan pakko alkaa tehotreenata, sillä se on kuitenkin aika peruskauraa, mutta Lenskarille sellainen ei vaan kertakaikkiaan sovi, että ohjaaja epäilyttävästi huseeraa selän takana. Niinpä parin yrityksen jälkeen tehtiinkin loput toistot persjätöllä pituuden ja hypyn väliin (9 ja 10), mikä oli kyllä hiukan uhkarohkeaa hommaa, sillä törmäyksen vaara tuollaisella suoralla on aika ilmeinen. Muutama ihan hyvä toisto saatiin kuitenkin tällä taktiikalla. Toinen ongelma meinasi ensialkuun tulla hypyillä 6-7, kun minä pöljä yritin käskyttää koiraa 7:n yli sanomalla ”hyppy”. Lennu yritti tulla hyppyjen välistä ja mennä 7:n väärään suuntaan, kunnes tajusin vaihtaa ”kierrä”-komentoon. Johan alkoi toimia. Tosiaan, takaakierto se taisi koiran näkökulmasta olla. Tehtiin pelkkää rataa ja loppuun leikittiin pitkä tovi pallolla, että jäisi hyvä meininki. Näillä eväillä pitäisi sitten uskaltaa tiistaina Ojangossa järjestettäviin epiksiin mölliluokkaan. Kääk. Eniten jänskättää, että kisatilanne vaikuttaa koiraan niin, että se päättää olla tekemättä yhtään mitään tai päättää pistää ihan oman shown pystyyn. Mutta sitä kisaamistahan sinne kai mennään harjoittelemaan, eikö?

Muuten viikonloppu on ollut heppapainotteinen, sillä perjantai-iltana oli oma tunti ja eilen iltapäivällä kummitytön estekisat. Oma tunti meni tosi hienosti, kiltti Wäinö teki mallikasta pohkeenväistöä, ja muutenkin oli hauskaa. Kummitytön kisat menivät myös hienosti, tuloksena 3. sija huippuajalla 60 cm:n luokassa (jossa yhteensä 14 osallistujaa). Kolmen ensimmäiseksi tulleen ajat taisivat mahtua puolen sekunnin sisään, joten tiukka kisa oli. Täti oli aika ylpeä 🙂 Pääsin vielä hoitamaan kiltin kisaratsun suorituksen jälkeen. Se olikin kehut ja puunaamiset ansainnut, sillä oli ratsuna myös 2. sijan napanneelle. Vaikutti siltä, että kuumenee radalla jonkin verran, mutta varmoissa käsissä tekeekin sitten tarkkaa ja vauhdikasta jälkeä. Hieno heppa!

Tänään Lennu on jatkanut vasemman tassun antamisen harjoittelua, joka on Lenskarin ja tämän isännän projekti. Pientä edistystä on tapahtunut, vaikka vieläkin koira näyttää suhteellisen järkyttyneeltä siitä, että sitä vaaditaan nostamaan se tukijalka, jolle se varaa tukevasti painoaan nostellessaa oikeaa tassua. On se hassua, miten vaikeaa sen on ymmärtää, että toisinkin päin voisi tehdä. Minä tein Lennun kanssa leppoisan lenkin, joka SportsTrackerin mukaan oli 9,5 km ja aikaa kului näköjään tasan kaksi tuntia. Todellisuudessa ulkoiltiin vähän pidempään, sillä käytiin matkan varrella koirapuistossa, ja pysäytin laskurin siksi aikaa. Koirapuistossa oli kaksi bassett-tyttöä, jotka molemmat torjuivat aika jyrkästi Lennun lähentely-yritykset.