Lauantaina alkoivat kevään omatoimivuorot Agimestassa. Jatkamme harjoituksia Pipsan ja Minnan, Ellin ja Sirpan sekä Sandien ja Kirsin kanssa. Tehtiin minun jostain blogista bongaamaa rataa, joka oli tämän näköinen:
Tässä radassa kiinnosti erityisesti nuo alun kolme hyppyä, onkohan se kuvio nyt sitten serpentiini, mikä tuossa muodostuu? Alkuperäisessä radassa oli 10. esteenä puomi, joka kulki mutkaputken yli, ja hypyt 12 ja 13 olivat hiukan eri tavalla. Emme kuitenkaan saaneet puomia kasaan, joten laitoimme tilalle suoran putken ja teimme mutkaputken sen perään yhden ylimääräisen kerran. Tämä osoittautuikin aika haastavaksi ratkaisuksi, sillä ainakin Lennu pöllähti suorasta putkesta niin kovalla vauhdilla ja tietysti minua kohti, eli vasemmalle, että oli aika haastavaa ehtiä ohjaamaan se mutkaputkeen oikealle.
Lähdössä jätin Lennun 1. hypyn taakse vinoon, eli nenä vinosti 2. hyppyä kohti, ja menin ekan ja tokan hypyn väliin, rintamasuunta suoraan piirustuksen yläreunaa kohti. Lenskari meni kaikki kolme hyppyä hienosti, mutta ekalla kerralla tiputti kolmannen hypyn riman, kun kääntyi niin jyrkästi. Hypyillä 8 ja 9 sai olla tarkkana, ettei kääntynyt liian aikaisin, sillä silloin koira kyllä tuli esteiden välistä. Tänään putket, myös mutkalliset, sujuivat vauhdilla. Muutamalla kerralla tehty tehotreeni on auttanut kummasti. Kontakti A:lla alkaa toimia, vaikka sitä ei olla erikseen treenattukaan, mutta sen sijaan on harjoiteltu ”pysyy”-käskyä kotona. Mitäs muuta, no persjättö putken ja muurin välillä oli vähän hankala, Lennu joutui pari kertaa vähän hakemaan, että mitäsmitäs seuraavaksi. En tiedä johtuiko se siitä, että muuri oli putkesta aika kaukana ja vinossa, eikä sen vuoksi ollut niin tyrkyllä, vai siitä, että nyt kun putkiin on saatu vauhtia, niin ulos pelmahtaa vähän pöllähtänyt terrieri, joka ei ihan ehdi katsoa, että mitä seuraavaksi.
Tehtiin rata ensin kahteen kertaan pari hankalaa kohtaa uusien ja sitten tauon jälkeen toiset kaksi kertaa. Viimeisellä kerralla kokeilin tehdä 8. ja 9. hypyn takaakiertoina, ja Lennuhan teki. Vitsi mikä terrieri! Mun mielestä hieno suoritus, kun kuitenkin oltiin jo ehditty useamman kerran tehdä ne samat hypyt toisella tavalla, niin silti koira seurasi ohjausta, eikä mennyt vanhasta muistista.
Lopputunnista otettiin keinua ja keppejä. Keinulla Lennu edelleen jännittää keskikohtaa, ei siis haluaisi kiivetä sen yli. Sitten kun keinu heilahtaa, niin alas tullaan ihan iloisesti. Keppejä otettiin ensin kuudella kepillä. Oikealta ohjaten tekee hienosti, vasemmalta tarvitsee enemmän apua. Mutta oltiin reippaita ja treenattiin myös sitä vasenta. Lopuksi muutama toisto täydellä keppisarjalla.
Kotimatkalla jouduttiin mystisesti kadonneen matkakortin vuoksi pieneen seikkailuun ja päädyttiin aikamoisen mutkan kautta kotiin. Mutta tulipahan käytyä Espoon keskuksessa ensimmäistä kertaa ikinä!
Lennu 