Mennyttä ja tulevaa

Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä on varmaankin hyvä miettiä mitä on tullut tehtyä tänä vuonna ja mitä aiotaan tehdä ensi vuonna. Vuosi sitten Lennu oli vielä 9,5 kk vanha pentu, ja olimme juuri ilmoittautuneet kevääksi agilityn alkeiskurssille ja rally-tokon tutustumiskurssille. Mitään erityisempiä tavoitteita ei vuodelle 2012 asetettu, vaan tarkoituksena oli tutustua eri harrastuslajeihin ja jatkaa koiran kouluttamista kunnon koirakansalaiseksi. Myös muutamaan viralliseen näyttelyyn osallistuminen oli suunnitelmissa.

Nämä kaikki suunnitelmat toteutuivat ihan kiitettävästi, tosin koulutus nyt on asia, joka on varmasti aina vaiheessa. Rally-toko oli hauskaa, ja ylitimme itsemme osallistumalla jopa möllikisoihin huhtikuussa. Agilityyn – lajiin, josta en ollut suunnitellut innostuvani – hurahdimme täysin. Alkeiskurssin jälkeen harjoitukset jatkuivat loppukeväästä ja alkusyksystä aloittelevien cairnien jengissä Mintun ja Annen luotsaamana. Myöhemmin syksyllä otettiin cairnporukalla omatoimivuoro, ja harjoitukset jatkuvat keväälläkin. Yksi lyhyt agi-kurssi ehdittiin käydä Kompassissakin syksyn aikana. Näiden lisäksi on ehditty testata virikeluolastoa pariin kertaan ja tehty verijälkeä mökillä. Kesällä aloitettiin myös hölkkälenkkeilyt. Vuoden aikana ehdittiin käydä Cairnterrierikerhon epävirallisessa katselmuksessa ja kolmessa virallisessa näyttelyssä. Tulokset vaihtelivat laidasta laitaan, milloin oli turkki vähän turhan pörheä, milloin takaliikkeet huonot. Terri-Eri-näyttelystä saatiin kuitenkin laatuarvosteluksi erinomainen hienon arvostelun kera, joten näyttelykausi päättyi hyviin tunnelmiin.

Ensi vuodelle toiveista ykkösenä on tietysti pitää sekä koira että ihmisperhe terveenä ja iloisena. Muita tavoitteita ovat:

  • Startti epävirallisissa agilitykisoissa mölliluokassa. Ajankohta voisi olla keväällä, vaikkapa huhtikuussa, jos silloin sattuisi olemaan sopivia kisoja. Hups, tällä puheella laji, jota minun ei koskaan pitänyt aloittaa, muuttui tavoitteelliseksi harrastukseksi. No, mitään sen suurempia tulostavoitteita ei kyllä vielä aseteta, kunhan päästäisiin kokeilemaan miltä kisailu tuntuu. Kai sitä jotain pitää tehdä tällä kaikella harjoittelulla?
  • Arkitottelevaisuuden vahvistaminen, erityisprojektina hihnakäytös kuntoon. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, ei Lennun hihnakäytöksen ongelma ole vetäminen tai edes muut koirat. Ongelmana on jokaisen hajun äärimmäisen huolellinen tutkiminen ja analysointi, jonka jälkeen vielä mietitään pitäisikö pissata päälle vai ei. Tämä johtaa välillä hermoja raastavaan hitauteen. Tilanne on välillä huonompi, välillä parempi, ja se on muodostunut ongelmaksi hiljalleen, kun Lennulle on tullut lisää ikää ja hajut ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ja enemmän. Olen todennut, että tämä taitaa nyt olla sellainen kuuluisa kohta, jossa terrierille on näytettävä kumpi on pomo. Vaikka muuten olen pyrkinyt kouluttamaan koiran oikeasta toiminnasta palkkaamalla, niin nyt täytyy alkaa puuttua ei-toivottuun tekemiseen. Tekniikaksi olen ottanut sen, että pyydän etenemään ja kehun, jos tottelee. Jos ei tottele, niin edetään silti. Lisäksi yritän rajoittaa haistelua jo ennakolta, että ihan koko aikaa ei tarvitse mennä nenä maassa ja joka metrin välein ei tarvitse pysähtyä. Katsotaan kuinka käy. Isäntänsä kanssa Lennu kulkee ihan eri tavalla, paljon lähempänä ja paljon reippaammin. Mikä tietysti korpeaa minua, sillä minähän sen koiran olen kouluttanut, piru vieköön. (Mutta näköjään väärin, mitä tähän asiaan tulee.) Lisäksi toisten koirien ohitusta treenataan ihan joka kerta kun joku tulee vastaan. Usein Lennun ohitukset ovat aivan briljantteja. Jos alkulenkistä saadaan pari nättiä ohitusta, niin loppulenkistä terrieri tuijottaa minua heti kun toinen koira tulee näköpiiriin. Toisinaan kuitenkin on päiviä, jolloin kaikki opit tuntuvat unohtuneen, ja joutuu enemmänkin muistuttelemaan, että miten pitikään toimia.
  • Rally-tokon saralla voitaisiin mennä uudestaan möllikisoihin heti kun sopivat sattuvat kohdalle. Jos sujuu hyvin, niin voitaisiin kokeilla oikeaakin alokasluokkaa. Liikkeiden treenaaminen on viime kevään jälkeen jäänyt vähän vähemmälle, mutta aina välillä on muistuteltu niitä mieleen, ja kaikki liikkeet tuntuvat olevan aika hyvin hanskassa. Eniten haasteita on ihan perus seuraamisessa silloin, kun sitä pitäisi tehdä radalla jonkinlaisten törppöjen välistä pujottelemalla, koska silloin keskittyminen saattaa herpaantua. Liikkeitä pitäisi muutenkin harjoitella radan muodossa kylttien kanssa, ettei sitten tosipaikan tullen tarvitsisi käydä tarkistamassa, että mitä härpäkkeitä ne kyltit oikein ovat.
  • Näyttelyiden osalta tarkoitus olisi osallistua ainakin muutamaan näyttelyyn kevään ja kesän aikana. Menestyksestä sitten riippuu jatkuuko se harrastus sen pidemmälle. Tämä näyttelyissä käyminenkin oli näitä juttuja, joita emme varsinaisesti olleet suunnitelleet kun koiraa hankimme. Näyttelyissä on kuitenkin aina ollut ihan hauskaa, vaikkei sen kummempaa menestystä olekaan tullut. Omasta mielestäni (täysin puolueeton mielipide) Lennu on sekä ulkonäöltään että luonteeltaan varsin mukiinmenevä cairnterrieri, ja sen vuoksi en panisi pahakseni jos joku kasvattaja haluaisi käyttää sitä jalostukseen. Sen vuoksi on ihan hyvä käydä saamassa siitä useampi arvio eri ikävaiheissa. Muutenkin ajatellen, että koiranäyttelyt palvelevat jalostusta, ja sen vuoksi toivon, että näyttelyihin viedään ja siellä palkitaan rakenteeltaan terveitä ja rodunomaisia cairneja. Eli ihan tavallisia cairneja 🙂

Tämän hetken kuulumisista voidaan mainita, että Lennu joutui eilen pitkästä aikaa (ehkä toista tai kolmatta kertaa elämässään) shampoopesuun. Ja kierähti tietysti heti tänään johonkin kakkaan. Kotona on harjoiteltu 2on2off-kontakteja, tai tarkemmin sanottuna kontaktilta vapautusta, target-palkalla. Toimii ihan kivasti. Joululahjaksi Lenskari sai muutaman lelun ja nameja. Lisäksi saimme uuden hienon Fjällrävenin repun treenirepuksi entisen yläasteaikaisen ja hieman kulahtaneen ilmestyksen tilalle. Kyllä nyt kelpaa!

20121230-222920.jpg

Avainsanat: ,

5 ajatusta artikkelista “Mennyttä ja tulevaa

  1. Paukku sanoo:

    Hei, olen löytänyt blogisi jo jonkin aikaa sitten ja on mukava lukea arjesta ja harrastamisesta cairnin kanssa! Mieleeni tuli, että oletko ajatellut käyttää hajuja palkkana koiralle lenkillä? Itsellänikin on cairni (puolivuotias), ja olen huomannut että hajujen haistelu on koirasta niin mielenkiintoista, että palkkaan koiraani antamalla luvan haisteluun kun on kulkenut nätisti/istuu pyydettäessä jne. Jos ei korviaan lotkauta, matka jatkuu eikä haistelemaan jäädä. Eli siis pidemmille haisteluille koira saa jäädä palkkana, muulloin mennään omistajan määräämään tahtiin ja koira saa haistella siinä maata minkä ehtii tullessaan mukana. Ihan aina en tosin jaksa toteuttaa tätä ja menen koiran jatkona 😀

    • Lennu sanoo:

      Kiitos kommentista ja tervetuloa lukijaksi! Kiva kun olet löytänyt blogimme! Loistava idea tuo hajupalkka, enpä koskaan ole tajunnut kokeilla. Sulla on tosi hyvin homma hanskassa, kun olet aloittanut kouluttamisen tässä asiassa ajoissa. Meillähän tämä ongelma kehittyi vähän varkain, vaikka ehkä olisi pitänyt aiemmin tajuta, että se saattaa kehkeytyä ongelmaksi, jos koira aina saa pysähtyä haistelemaan. En oikein tiedä saisinko vielä tuon sun käyttämän metodin toimimaan Lennulla, mutta voisin kokeilla. Nyt jo alkaa kuitenkin tapahtua edistystä, ja ”hopihopi”-käskystä Lennu usein haistelee nopeasti loppuun ja pissaa päälle 🙂 Olen myös palkkaillut nameilla siitä, että kävelee reippaasti vierellä nenä irti maasta.

      Mikä sun cairnin nimi on? Se on varmasti hauskan touhukas pentu vielä 🙂 Onko teillä erityisiä harrastuksia suunnitelmissa?

      • Paukku sanoo:

        Jep, hajut on toimii kyllä selvästi palkkana. Pitäs vaan olla niin skarppina ite että ei antais suurinta osaa lenkistä mennä niin että koira päättää mihin pysähdytään. Se on välillä haastavaa! Aloitin palkkaamalla usein, ja kun koira on haistellut, niin sanon ”mennään”, niin koira on selvästi alkanut tulla helpommin mukaani, vaikka kiinnostavia hajuja olisi, kun käytän tätä sanaa.

        Meijän cairnin nimi on Piko. Ensimmäinen koira! Ollaan käyty pentu- ja kiva koirakansalainen -kursseilla, oon kyllä tykänny. Oon ajatellut kokeilla agilityä joskus, minkäikäinen Lennu oli kun aloititte? Harjoitellaanko siellä hihnassa vai pitääkö koiran osata olla irti ja käskyn alaisena jo aloittaessa?

        Koiran kouluttaminen on aikaavievää ja vaativaa, mutta niin palkitsevaa kun onnistuu! Meillä on ollut pienoisia yksinjäämisongelmia välillä, nyt on mennyt onneksi parempaan suuntaan! Toivottavasti näin jatkuukin!

  2. Lennu sanoo:

    Me aloitettiin agility alkeiskurssilla melko tasan vuosi sitten, kun Lennu oli 10 kuukautta. Aluksi pidettiin hyppyjen rimat tosi matalalla ja treenattiin myös rimat maassa, kunnes tuli vuoden ikä täyteen. Meillä ei siellä ollut mitään ihan ehdotonta vaatimusta, että pitäisi osata olla täysin hanskassa vapaana, vaan tarpeen mukaan harjoiteltiin hihnassakin. Toki se helpottaa, jos koira on sen verran tottunut treenaamaan omistajansa kanssa ja tottunut harjoittelemaan myös muiden koirien läsnäollessa, että jaksaa suurimman osan aikaa keskittyä ja olla kiinnostunut enemmän omistajasta kuin toisista koirista. Mutta kyllä meillä siellä pari kertaa nähtiin pienet penturallit, kun pari koiraa vapaana ollessaan päätti samaan aikaan, että harjoittelu sai riittää. Teillä on varmasti ihan hyvä pohja lähteä treenaamaan agilityakin, jos olette jo käyneet muita kursseja. Nyt myöhemmin ollaan harjoiteltu pääasiassa niin, että radalla on yksi kerrallaan. Joskus kuitenkin tehdään pienempiä harjoituksia niin, että kentällä on muitakin, ja nykyisin se sujuu varsinkin omassa treeniporukassa ihan hyvin. Koirat ovat sen verran tottuneita toisiinsa ja motivoituneita harjoittelemaan, että eivät kauheasti huomioi toisiaan silloin kun harjoitellaan. Lennu kuitenkin on, niin kuin cairnit yleensä, suhteellisen itsenäinen ja omatoiminen, joten en uskaltaisi väittää, että se missä tahansa tilanteessa pysyisi hanskassa vapaana edes treeneissä (riippuu varmaan siitä, kuinka hyvät namit on taskussa, heh). Se täytyy tietysti suht aikaisessa vaiheessa saada läpi, että koira malttaa odottaa lähdössä (voi olla vaikeaa, vaikka muita koiria ei olisikaan kentällä samaan aikaan). Paljon paikallaoloharjoituksia kotona ja pieni askel kerrallaan, niin se sujuu sitten radallakin.

    Koiran kouluttaminen on kyllä hauskaa! Välillä voi tulla takapakkiakin, mutta onnistuminen on sitten sitäkin hauskempaa. Hauskoja treenihetkiä teille!

  3. […] mieleen, että vuodenvaihteessa tuli asetettua joitakin tavoitteita, jotka on kuvattu täällä. Ehkä olisi hyvä aika tarkastaa mitä on saavutettu ja mitä […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: