Tapaamme Lennun kanssa säännöllisesti aamulenkillä parivaljakon, joka koostuu kahdesta, suunnilleen Lennun kokoisesta koirasta. Toinen saattaa remuta uteliaisuuttaan, mutta toinen räyhää vihaisena. Olen siis aina pyytänyt Lennua ohittamaan nämä nätisti. Tänäänkin parivaljakko tuli vastaan kapealla kävelytiellä, valkoinen suht hiljaa ja toinen jo kaukaa rähjäten. Lennu tarjosi parasta ohitustaan, kulki reippaasti ja katsoi minua. Ensin mentiin valkoisen ohi, sitten räyhääjän. Kohdalla tämä räyhääjä hyökkäsi hampaat edellä suoraan Lennun niskaan. Lennu ärähti lyhyesti ja kääntyi minun eteeni istumaan. Hyökkääjän omistaja nykäisi sen hihnasta kauemmas ja tilanne oli sillä ohi. Fyysisiä vammoja ei tullut eikä kai paljon henkisiäkään, sillä matka jatkui ihan normaalisti. Silti ärsyttää, mikäpä muu kuin räyhääjän ulkoiluttajan käytös. Koko ajan ohi kulkiessamme hän höpötti koiralleen ”kato toinen tulee noin nätisti ohi, kylläpä se osaa mennä hienosti, sunkin pitäisi mennä noin nätisti, ei saa räyhätä kun toinen on kiltti poika”. Niin, opettaisit sen menemään nätisti. Tai et ainakaan päästäisi hyökkäämään toisten kimppuun.
Lennu 
Meillä on vähän vastaava tilanne erään koirakon kanssa. Sohvi ohittaa tämän koiran korostuneen välinpitämättömästi. Mutta meilläkin ongelmana ollut se, että koiran taluttaja ei välttämättä ihan jaksa pitää koiraa sivussa ja kerran pääsi iholle omistajansa liukuessa hätääntyneenä perässä. Karjaisin ja hyppäsin vähemmän järkevästi koirien väliin, ja sillä kerralla onneksi kaikki vältyimme osumilta.
Tapahtuneen jälkeen varoitin Mikko, kun ulkoiluttaa, että ottaa huomion, että kyseinen koira ei välttämättä pysy ihan lapasessa ohitustilanteissa. Rouvaparka pelästyi karjumistani niin, että nykyisin pyyhkäisee koirineen metsään, jos satumme nokikkain 😀
T. Anne & Lyylit