Pakko hiukan avautua muusta kuin koira-aiheesta: siis kuinka itsepäinen poni voi olla?! Viimeiset neljä, viisi ratsastustuntia ovat menneet tosi kivasti. Hiukan haasteita on ollut ja parannettavaa on tietysti aina, mutta tunnin jälkeen on ollut onnistunut ja innostunut fiilis. Suoritus on aina parantunut loppua kohden, joka tunti on voitettu joitakin haasteita ja on tuntunut siltä, että on ainakin jokseenkin yhteinen sävel hevosen kanssa. Tänään sain mennä Santos-ponilla, vaikka en ihan ponikokoinen olekaan. Santos on hyvärakenteinen ja vahva poni, joka kuulemma sopii isommallekin ratsastajalle. Santos on ihan kiltti ja sillä on mielettömän mukava ravi. Melkeinpä niin tasainen, että keventäminen on melkein haastavaa, kun tahdittajana ei ole sitä tavanomaista pomppua. Santoksen huono puoli taas on se, että se on TODELLA itsepäinen. Olen mennyt sillä kerran aikaisemmin, ja silloinkin oli vaikeuksia, joiden luulin johtuvan osittain siitä, että en uskaltanut olla tarpeeksi päättäväinen pari viikkoa aiemmin sattuneen putoamisen jälkeen. Tänään meni kuitenkin vieläkin huonommin.
Alkutunti oli ihan ok, kunnes piti tehdä loivaa kiemurauraa ravissa. Ensimmäiseltä kiemurauralta poni syöksyy keskelle kenttää pyörimään, eikä liiku millään sinne suuntaan, minne yritän sitä ohjata. Pää alas ja kovaa päinvastaiseen suuntaan. Taistelua jatkettiin hyvä tovi, kunnes jollain ihmeen konstilla päästiin takaisin uralle. Yhtäkään kiemurauraa ei tehty. Hetki meni ihan kivasti, tehtiin pitkillä sivuilla hidastuksia ravista käyntiin ja sen jälkeen pysäytyksiä ravista pitkien sivujen keskellä. Ihan kiva, kunnes poni yhden pysähdyksen kohdalla päätti taas lähteä keskelle kenttää pyörimään. Siis uskokaa tai älkää, mutta sitä pollea on täysin mahdoton ohjata!
Lopputunnista piti ravata päätyyn, hidastaa ravia ensimmäisessä kaarteessa ja nostaa laukka toisessa kaarteessa ja laukata pitkän sivun loppuun asti. No, ponihan ei hidastanut, vaan lähti täysin lapasesta, nosti laukan jo ekassa kaarteessa ja syöksyi edellä olevan ohi toisessa kaarteessa. Toisella kerralla yritin pitää isomman etäisyyden edellä menevään ja ratsastaa ponin kunnolla ensimmäiseen kulmaan. Mutta eihän se sinne kulmaan mennyt, puhumattakaan siitä, että olisi hidastanut vauhtia. Lähti laukkaan jo ekaa kertaa aikaisemmin. Enempää ei yritetty. Meitä oli tunnilla niin monta, että en olisi saanut tarpeeksi etäisyyttä edelliseen ratsukkoon, ja tiesin, että poni lähtee lapasesta jos näkee jonkun laukkaavan samaan aikaan kun lähestymme päätyä.
Itsepäisyys yhdistettynä vauhdikkuuteen ei ehkä ole minun lempiyhdistelmäni. Ei ole kiva mennä kovaa, kun tunne on sellainen, että ratti on jäänyt käteen eikä ohjaus toimi. Santoksella oli varmaan vähän patoutunutta energiaa ja itsepäisyyttäkin varastossa, se on nimittäin ollut pari kuukautta sairauslomalla jalkavamman takia. Nyt toivon ja vetoan kaikkiin mahdollisiin korkeampiin voimiin, että saan maanantaina jonkun muun kuin Santos-ponin. Pliiiiis.
Kaiken kukkuraksi nukuin pommiin tänä aamuna. Nyt hapankorppua ja kahvia naamariin ja sitten koiran kanssa pitkälle lenkille. Kyllä tämä lauantai vielä iloksi muuttuu! Huomenna agility.
Lennu 