Kysymyksiä

Torstai-illan ratoksi ja jotta blogi ei olisi niin treenipainotteinen päätin vastailla tällaisiin eri koirablogeissa kiertäneisiin kysymyksiin, vaikkei kukaan minua haastanutkaan. Lisäksi olin vielä niinkin törkeä, että yhdistelin surutta eri haasteiden kysymyksiä. Mutta tässä tulee.

1. Mikä on sellainen koirarotu, jonka ulkonäkö on aina viehättänyt sinua, mutta jota tuskin koskaan tulet hankkimaan?

Ai ulkonäkö? Ihan puhtaasti ulkonäön perusteella en ehkä osaa sanoa yhtäkään. Lapsuuteni ja nuoruuteni lempikoira oli bullmastiffi, ja niiden ruttuinen naama ja jykevä olemus viehättää edelleen. Tämä kuitenkin juontaa juurensa siitä, että siskollani oli aikoinaan kaksi bullmastiffia, joista varsinkin toinen, Konsta (C.I.B FIN MVA DK MVA LV MVA PMV-96 V-98 Dogmatic W Axl Rose) on jättänyt pysyvän jäljen minunkin sydämeeni. Konsta oli komein, kiltein ja paras bullmastiffi ikinä. Aikoinaan olin myös sitä mieltä, että pienempi koira ei ole koira ollenkaan. Sittemmin päädyttiin pieneen koiraan ihan käytännön syistä, ja nykyisessä rodussa viehättää myös se, ettei ulkomuodossa ole mitään liioteltua, mikä jalostuksen myötä saattaisi aiheuttaa terveydellisiä ongelmia. En tiedä mitään bullmastiffien terveystilanteesta, mutta kuitenkin ruttuinen naama ja lyhyt kuono ovat piirteitä, jotka korostuessaan ja jalostusvalintoja mahdollisesti ohjatessaan saattavat aiheuttaa terveysongelmia. Toinen ulkonäöltään viehättävä koira on lapinkoira, mutta sekin mielipide on muodostunut yhden ihanan, entiseen naapurustoomme kuuluneen yksilön myötä. Muuten paimenkoirat eivät jostain syystä innosta, ja nykyisessä rotuvalinnassa ehdotonta plussaa moniin pitkäkarvaisiin paimeniin verratuna on vähäinen karvanlähtö. Sympatiantäyteiset terveiset vain kaikille paimenten omistajille! Lisäksi entisillä kotikonnuillamme oli komea bracco italiano, mutta se taas on metsästyskoira, eikä meillä ole sen suuntaisia intressejä. Moni muukin koirarotu (ja useat sekarotuiset!) viehättävät ulkonäöllisesti, mutta nämä tulivat mieleen. Aika sekalainen valikoima, eikö totta!

2. Milloin todella tunsit onnistuneesi koirasi kasvatuksessa tai missä viime aikaisessa tilanteessa olet ajatellut, että jotain on näköjään tullut tehtyä oikein?

Kaikki tilanteet, joissa koira käyttäytyy hyvin, erityisesti muiden koirien kanssa. Onnistuneet ohitukset ilahduttavat ja myös se, että Lennu tulee pääasiassa kaikkien kanssa toimeen tai ainakin osaa käyttäytyä niin, ettei haasta riitaa. Jälkimmäinen on enemmänkin pentuajan koiratuttavuuksien ansiota. Sosiaalistaminen, sosiaalistaminen ja sosiaalistaminen. Kiitokset entisen asuinalueemme koirapuistokavereille! Pennusta asti paljon muiden kanssa tekemisissä ollut Lennu on hienosti oppinut koirien kielen ja käyttäytymissäännöt ja osaa kunnioittaa vanhempia ja ymmärtää, ettei toinen uros automaattisesti tarkoita sitä, että tarvitsisi olla puolustuskannalla tai haastaa riitaa.

3. Edustaako nykyinen koirasi sellaista rotua, jossa aiot pitäytyä ja jollaisia aiot vielä tulevaisuudessakin hankkia? Kyllä/ei, miksi?

Todennäköisesti kyllä. Cairnterrieri, tai ainakin tämä yksilö, on osoittautunut sopivan aktiiviseksi mutta myös sopivan rauhalliseksi. Se on fiksu, innokas oppimaan ja helposti motivoitavissa ruuan ja lelujen avulla ja siten myös helppo kouluttaa ja opettaa tekemään periaatteessa mitä vain. Avainsana on motivointi: itsenäisen ja joskus itsepäisenkin terrierin saa aika helposti huijattua toimimaan ihmisen haluamalla tavalla, kunhan on hyvät palkkiot ja hiukan kärsivällisyyttä. Terrierihän tietysti kuvittelee, että SE huijaa ihmistä ja saa haluamansa, mutta tilanne on win-win molempien kannalta. Se on melko väsymätön lenkkeily- ja harrastuskaveri, mutta ei kuitenkaan välttämättä vaadi aktiviteettia koko ajan, vaan osaa ottaa rennostikin. Koira ei hypi seinille vaikka joskus olisikin poikkeuksellisesti vähän vähemmän aktiivinen viikko. Suurin osa cairneista on myös avoimia, reippaita ja rohkeita, ja sopeutuu sen vuoksi hyvin monenlaiseen menoon ja erilaisiin tilanteisiin. Ainoa negatiivinen puoli on riistavietti (tai saalistusvietti), joka itsenäiseen ja rohkeaan luonteeseen yhdistettynä aiheuttaa sen, ettei koiraa voi kovin huoletta pitää vapaana ainakaan missä tahansa. Samainen ominaisuus voi aiheuttaa holtitonta käytöstä myös hihnalenkeillä, jos eteen sattuu force majeure -luokan este, kuten pupu, orava, rotta, hiiri, myyrä tai oikeastaan mikä tahansa vähän tavanomaisesta poikkeava, kovaa karkuun viilettävä tai vipeltävä asia.

4. Mikä on epämieluisinta koiraperheen arjessa?

En oikein tiedä mikä voisi olla. Ehkä huoli siitä, että onko koiralla kaikki hyvin? Se kun ei osaa puhua ja kertoa mikä vaivaa, jos se vaikka on kipeä.

5. Milloin ja miksi olet todella haaveillut vaihtavasi koirasi rullaluistimiin tai muuhun vaivattomampaan harrastukseen tai elämäntapaan?

Ehkä joskus jonkin aiemmin mainitun holtittoman hihnakäytöskohtauksen vuoksi. Se saattaa nostattaa verenpainetta jonkin verran, jos koira pikaisella iltapissalenkillä huomaa (tai on huomaavinaan) jonkin itseään kiinnostavan asian, joka on täysin eri suunnassa kuin minne oltiin menossa, ja hinkuu tieltä vaikkapa johonkin pusikkoon päin. Hihnan päässä kaikilla voimillaan vetävä koira on jotain niin raivostuttavaa, vaikka kyse onkin pienestä koirasta. Kun se ei vain ymmärrä, että niin ei voi tehdä ja että se on sille itselleen haitallista. Huoh.

6. Minkä takia olet valinnut juuri tämän nimen koirallesi?

Nimen valitsi Lennun isäntä. Minulla oli muita nimivaihtoehtoja, joita en kuitenkaan enää muista. Ne olivat jotain suomalaisia, vanhempia ja vähän harvinaisempia nimiä, tyyliin Terho. Lennun isäntä kuitenkin halusi nimetä koiran Helsingin IFK:ssa pelanneen Lennart ”Lennu” Petrellin mukaan. Minä vastustin, mutta IFK:n päästessä tuona keväänä SM-liigan finaalipeleihin jouduin myöntymään. Valinta oli sinetöity viimeistään siinä vaiheessa, kun IFK voitti mestaruuden.

7. Mitä koirasi tekee tällä hetkellä?

Makaa pöydän alla.

8. Mitä kaikkea koirasi on syönyt tänään?

Ai ihan kaikkiko pitää luetella? Aamulla se on syönyt Nutron nappulaa ja Best Inin tuoreruokaa pötköstä. Aamulenkillä se söi poikkeuksellisesti palan nenäliinaa tai vastaavaa paperia. Se taisi olla erityisen makoisaa, sillä siitä ei luovuttu edes käskystä, vaan nielaistiin mahdollisimman nopeasti ennen kuin ilkeä ihminen ehtii ottaa sen pois. Aamulenkillä meni myös vähän keppiä. Yksin kotiin jäädessään Lennu sai Dentastixin, jonka se söi. Illalla se on saanut 3 kpl uusia nameja (jotain pehmeitä lihajuttuja) naminpiilotusleikin yhteydessä. Sen jälkeen hölkkälenkillä se sai satunnaisesti kuivattuja broilerin sydämiä ja jotain perus nameja palkaksi onnistuneista ohituksista ja muusta hyvästä käytöksestä. Lenkin jälkeen se sai nameja palkaksi tempuista. Iltaruuaksi se söi samaa kuin aamulla, mutta lisättynä yhdellä teelusikallisella Nutrolin-öljyä. Sen jälkeen se on syönyt vähän vanhaa nahkaista puruluuta ja nuollut puhtaaksi raejuustopurkin. Olikohan muuta? Varmasti jotain ruohoa, multaa tai muuta epämääräistä ja erittelemätöntä on vähän maistettu päivän lenkkien aikana.

9. Kuka on koirasi paras koiraystävä?

Valitettavasti Lennu ei oikein vielä ole saanut uusia ystäviä täällä uudella asuinalueella. Meillä on lähistöllä peräti kolme koirapuistoa, mutta käymme niissä suhteellisen harvakseltaan, eikä niissä yleensä ole ketään samaan aikaan. Entisessä naapurustossa parhaat kaverit olivat Lennun kanssa suht samanikäiset Kerttu-cairn ja Veera-staffi, joista varsinkin Veeran kanssa oli yhteinen sävel painileikeissä. Myös vanhempi Haru-lapinkoira oli hyvä kaveri aina välillä kun innostui leikkimään juniorin kanssa. Samassa koirapuistossa kävi myös jo ekassa vastauksessa mainittu bracco italiano, jota Lennu ihaili syvästi. Se kuitenkin oli hieman vaivaantunut saamastaan huomiosta. Kukaan ei hennonnut kertoa Lennulle, että siitä ei isona tule samanlaista möreä-äänistä metsästyskoiraa. Cairn-kavereita Lennu tapaa nykyään säännöllisesti, mutta pääasiassa agitreenien merkeissä. Tytöistähän Lennu luonnollisestikin tykkää. Rockyn kanssa ne näyttävät tulevan hyvin toimeen, ja ehkä on pääteltävä, että ne ovat ystäviä kun eivät kerran ole vihamiehiäkään.

10. Mikä on koirasi suosikkileikki?

Lelun hakeminen ja repiminen on hauskaa, mutta siihen liittyy olennaisesti vaaniminen. Lennu ei siis kiltisti tuo ja luovuta heitettyä lelua, vaan haluaa, että sitä jahdataan. Kaikkein parasta on, jos leikkiin sisältyy molemminpuoleista vaanimista ja yllätyshyökkäyksiä jostain nurkan takaa.

11. Missä koirasi nukkuu öisin?

Nykyisin pääasiassa lattialla. Jossain välissä oli vaihe, jolloin Lennu nukkui sängyssä ja usein poikittain selällään ihmisten tyynyjen välissä. Ja usein vielä yön aikana enemmän ja enemmän tilaa itselleen ottaen, niin että sitä saattoi keskellä yötä herätä huomaamaan, että oma pää on tipahtanut tyynyltä. Ja varmaan on sanomattakin selvää, että arvonnan todellinen voittaja oli se, joka sattui saamaan koiran takaosan omalle puolelleen… Nykyisin se kuitenkin nukkuu enimmäkseen lattialla, mutta saattaa aamulla hypätä sänkyyn. Harvemmin kuitenkaan pääpuolelle enää. Erityisen hauskaahan on se, kun koira arkiaamuna asettuu tyytyväisen näköisenä mukavalle käärölle tyynyllesi siinä vaiheessa, kun itse olet juuri ja juuri saanut kammettua itsesi ylös. Reilukerho. Lennuhan on hyvin aamu-unista sorttia, ja arkiaamuisin se pitää käydä herättämässä ja hakemassa jostain nurkasta tai sängystä siinä vaiheessa, kun sen on pakko nousta ylös.


Tähän itsesekoitettuun kysymyshaasteeseen haastan Tiitu-siskon, Sohvin ja Poppiksen, Rockyn ja Amorin, Vauhdin, Kasvattajan ja Huun 🙂