Superterrieri

Jos viime kerralla oli vähän haasteita, niin tänään agitunti Kompassissa meni aivan loistavasti! Lennulla riitti virtaa koko tunniksi, mutta silti se malttoi keskittyä hyvin. Ja haukahtelukin oli selvästi vähäisempää kuin edellisillä kerroilla. Ensiksi tehtiin taas keinua, tällä kertaa ihan ekaa kertaa ilman hidastusta. Lennu meni reippaasti eikä jänskännyt keinahdusta, mutta pamahdus oli sille vähän liikaa ja se hätkähti hiukan ja hyppäsi keinulta vähän sivuun. Otettiin sitten aika monta toistoa open hidastaessa keinua, jotta satiin pamahdusmörkö selätettyä. Onneksi, kuten aiemminkin on todettu, Lennu on nopeasti toipuvaa sorttia, eikä oikeastaan vaatinut kuin kaksi onnistunutta, pamahduksetonta toistoa kunnes se taas alkoi mennä reippaasti ja luottavaisin mielin. Ilman hidastusta ei kuitenkaan enää kokeiltu.

Muiden keinuillessa tehtiin omin päin keppejä kahdeksalla kepillä ja takaakiertoja hypyllä. Ei voi muuta kuin todeta, että on se taitava! Kepeillä saatiin pari tosi hienoa toistoa, vaikka toki mukaan mahtui muutamia hapuileviakin. Takaakierrot Lennu teki tosi intona ja kumpikin suunta onnistui. Otettiin vielä pari tavallista hyppyäkin erotukseksi takaakierroista.

Sitten tehtiin kahden hypyn ja mutkaputken sarjaa. Hypyt olivat hiukan vinossa suhteessa toisiinsa ja putken suu vinossa suhteessa toiseen hyppyyn (joo, kuva ois kiva, tästä selityksestä tuskin saa paljoa selvää). Ensin ohjattiin koko sarja koiran vasemmalta puolelta niin, että koiran piti putkesta ulos tultuaan kaartaa jyrkästi vasemmalle. Lennu meni hienosti. Tehtiin kolme vauhdikasta toistoa, ja sitten tauko.

Viimeisenä harjoituksena tehtiin sama sarja, mutta nyt takaaleikkauksella toisen hypyn ja putken välissä. Helpommin sanottu kuin tehty. Mistä ihmeestä koirat ovat saaneet silmät selkäänsä, kun järjestään jokainen teki täyskäännöksen putken suulla huomatessaan, että ihminen ei jatkanutkaan samaan suuntaan kuin äsken? Lennun kanssa ongelmaksi muodostui se, että olin (kerrankin) sitä nopeampi ja jouduin hidastamaan omaa vauhtiani ennen kuin se oli mennyt kunnolla putkeen. Seuraavat toistot tehtiin niin, etten jättänyt sitä odottamaan lähtöön, vaan juostiin yhtä matkaa. Tämä auttoi ajoitusongelmaan hieman, mutta eihän se fiksu terrieri silti putkeen puolta metriä pidemmälle mennyt, koska oppi ekasta yrityksestä, että tässä puuhaillaan nyt jotain hämärähommia sen selän takana. Open avustuksella saatiin kuitenkin viimein yksi onnistunut suoritus, ja sen jälkeen ei enää ollutkaan ongelmaa, kun koira tajusi, että kyllä se palkkapussin kantaja tulee mukana putken toiseen päähän vaikka vaihtaakin puolta. Pari hyvää suoritusta ja sitten lopetettiin harjoitukset.

Lennu jaksoi tehdä viimeisetkin toistot tosi hyvällä innolla, vaikka välissä oli vähän hankalan kohdan hinkkaamista. Tällä kertaa ei ollut ollenkaan tylsistymisen merkkejä, mikä on aivan mahtavaa, sillä viime viikon vähän tahmeiden treenien jälkeen pohdiskelin jo, että onko muutaman viikon jatkunut kaksi kertaa viikossa -tahti Lennulle liikaa. Nyt ilmassa näytti kuitenkin olevan aitoa agi-intoa, ja Lennu jopa vetäisi kunniakierrostyyliin kaksi hyppyä matkalla estesarjan alkupäähän hakemaan hihnaa viimeisen harjoituksen jälkeen. Tai sitten salaisuus piilee Oscarin maksapullissa, joita meillä oli ensimmäistä kertaa. Toivottavasti intoa riittää myös sunnuntaina, kun treenaamme cairnien kanssa ensimmäisen kerran uudessa paikassa.

Bonuksena voi vielä todeta, että Lennu on todella tainnut oppia peruuttamisen, jota olemme viime aikoina harjoitelleet ahkerasti. Menomatkalla se nimittäin peruutti koko matkan bussin etuovelta keskiovelle. Se taitaa nyt sitten olla Lennu uusi bravuuri.