Tuurasimme tänään Sannaa ja Allia aamuvuorolla Ojangossa. Herätyskello soi aikaisin, mutta ihme kyllä löysin makuuhuoneesta ulos kömpiessäni keskeltä olohuonetta iloisen, jalkeilla olevan ja häntää vispaavan Lennun. Tavallisesti samaan aikaan arkiaamuisin sen löytää makuuhuoneen perimmäisestä nurkasta vetämästä zetaa jalat kohti kattoa. Illalla oli pakattu reppu valmiiksi, joten ehkä se tiesi mihin on lähtö.
Teimme Annen valitsemaa rataa (lisään piirroksen pian), jota on HSKH:n treeneissä käytetty kesän alussa ja lopussa kaiken opitun mittarina. Ratahan oli tietysti meille liian vaikea, mutta päätin tehdä sitä neljän esteen pätkissä. Kotona olin suunnitellut, että tekisin 3. hypyn ja putken välissä takaaleikkauksen sen jälkeen, kun Lennu on mennyt putkeen. Anne kuitenkin ehdotti valssia ja opetti oikeat askeleet, joten päätin kokeilla sitä. Se meni hämmästyttävän hienosti ja Lennu syöksyi putkeen mukisematta. Putken jälkeisellä suoralla oli vähän yllättäviä ongelmia renkaan kanssa, jonka Lennu aluksi tahtoi ohittaa, mutta lopulta saatiin sekin menemään. Palkkasin putken jälkeen, ja sitten otettiin putki uudestaan vauhdittajaksi hypylle. Puomin jälkeen pakka hajosi ja Lennua alkoi kiinnostaa kaikki muu paitsi minun ehdottamani esteet. Päästiin kuitenkin pienen kiinnostuksen herättelyn jälkeen A:n loppuun asti (tosin ylimääräisen ja omatoimisen pussin kautta).
Tauon jälkeen otettiin alun valssiaskeleet ja radan alkua niin pitkälle kuin Lennu tuntui kulkevan. Pientä keskittymisongelmaa tuntui olevan, varsinkin kun halliin alkoi jo tulla seuraavat treenaajat sisään, mutta 9. hypylle päästiin ja sen jälkeen tehtiin vielä loppurallatteluksi pussi, josta Lennu niin kovasti tykkää.
Yleishuomiona voidaan taas todeta, että silloin kun Lennu tekee, se tekee kunnolla ja seuraa hienosti ohjausta. Edes haparoivat valssiloikat sen nenän edestä eivät saaneet sitä hämmentymään. Haasteena on saada tarvittava into pidettyä yllä. Tänäänkin se meinasi toisen treenipätkän aluksi jäädä ensimmäisen hypyn taakse istumaan ja katselemaan kun minä suoritan rataa ihan yksinäni, ja innostuttuaankin hyppäsi vähän kuin hidastetussa filmissä. Tarpeeksi lyhyitä treenipätkiä ja vähän toistoja, se on pidettävä mielessä. Turha hinkata, kun koira oppii vähemmälläkin. Ohjaaja tietysti tarvitsisi enemmän asioiden kaaliin takomista. Ai niin, yksi positiivinen juttu tänään oli se, että Lennu odotti rataa rakennettaessa huomattavan pitkiä pätkiä ihan hiljaa. Siis sen verran pitkiä, että pyysin Annea kurkkaamaan onko se siellä vielä vai onko se päässyt karkuun.
Lennu 