Kolmas kerta Kompassin agikurssia takana. Ohjelmassa pussi, keinu ja takaaleikkaus. Omaa pussivuoroamme odotellessa päätin harjoitella Lennun kanssa keppejä. Neljä keppiä meni hyvin, ja ajattelin ottaa seuraavat toistot kahdeksalla. Siinä vaiheessa kurssikavereista toinen tuli Lennun kanssa saman ikäisen uroskoiransa kanssa treenaamaan keppien toisen pään vierestä lähtenyttä mutkaputkea. Lennu vilkuili kaveria kiinnostuneena. Päätin silti jossain mielenhäiriössä kokeilla keppejä, mutta eihän siitä mitään tullut. Lennu syöksyi toisen koiran luo ja siinä ne sitten sekunnin murto-osan ajan ehtivät tuijottaa toisiaan ja päristä menemään. Nappasin nopeasti Lennun pois ja vein kauemmaksi rauhoittumaan, mutta se kävi aikamoisilla kierroksilla, vahtasi kaveria ja raivosi kun se vähän liikahti kentän toisella puolella. Soimasin itseäni moisesta typeryydestä, sillä kai sen nyt tyhmempikin tajuaa ettei se koira mitään keppejä pujottele jos puolen metrin päässä keppien toisesta päästä on toinen koira. Että pitikin pistää Lennu sellaiseen tilanteeseen, eihän se koira nyt mitä tahansa kestä vaikka normaalisti sietää häiriöitä kuinka hyvin. Pussi saatiin kuitenkin kentän toisessa päässä tehtyä hienosti, teimme ehkä neljä toistoa, mutta heti sen jälkeen Lennu keskittyi taas räyhäämään muille kun nämä liikkuivat kentällä. Vein Lennun kentän nurkkaan rengasesteen taakse rauhoittumaan. Palkkailin rauhoittumisesta, hiljaa katselemisesta ja kontaktista. Luojan kiitos Lennu on nopeasti toipuvaa sorttia ja antaa anteeksi omistajansa alkeelliset virheet. Parin minuutin kuluttua se oli jo rauhoittunut ja keskittyi taas olennaiseen.
Keinulle pääsyä odotellessa saimme sitten tehtyä ne kepit pariin kertaan, ja hyvin meni. Lennu taitaa tietää mitä kepeillä on tarkoitus tehdä, vaikka edelleen tietysti osoittelen keppien välejä aika reilusti kädellä. Keinua ei oltu Lennun kanssa tehty kevään jälkeen, mutta se meni silti kivasti. Ekalla toistolla se vähän mietti puolivälissä, että mikä juttu tämä nyt on, mutta seuraavat toistot menivät reippaasti. Kurssin ope toki oli hidastamassa keinahdusta keinun alkupäässä. Keinun jälkeen kokeiltiin pitkästä aikaa takaakiertoa, jota ei myöskään olla tehty oikeilla esteillä sitten viime kevään. Kotona ollaan kyllä satunnaisesti kierrelty K-kaupan paperikassia. Ekalla yrityksellä Lennu kyllä lähti kiertämään siivekettä, mutta kääntyi takaisin puolessa välissä matkaa. En tiedä hämmensikö se, että siivekkeet ovat isommat kuin Ojangossa ja tietysti paljon isommat kuin se paperikassi. Pienellä lisäkannustuksella päästiin kuitenkin oikeaan lopputulokseen ja tehtiin neljä tai viisi hienoa toistoa, tosin kaikki vasemman siivekkeen ympäri, koska este oli sijoitettu niin, että toinen puoli olisi ollut hankala.
Tauon jälkeen tehtiin viimeisenä harjoituksena takaaleikkausta kahdella hyppyesteellä. Takaaleikkaus on meille kokonaan uusi juttu, vaikka viime lauantaina kuultiin Mintulta lyhyt alustus siitä miten se teoriassa kuuluisi tehdä. Lennu oli tuttuun tapaan jo vähän väsynyt ja vähemmän innostunut. En turhaan odotuttanut sitä lähdössä, vaan leikittiin, että kurvattaisiin ekalle esteelle niin kuin oikealla radalla ja otettiin vähän pidemmältä vauhtia. Ekalla yrityksellä Lennu pysähtyi vähän ihmetttelemään, että mitä tuo ihminen loikkii selän takaa juuri kun minä olen hyppäämässä, mutta meni kuitenkin yli. Toisella kerralla heitin lelun toisen esteen yli, jolloin se meni reippaammin. Tehtiin vielä pari onnistunutta toistoa ja sitten lopetettiin harjoitukset. Ajoitus olisi tuossa kuviossa kaiken a ja o, ja sen opettelu on täysin ohjaajan vastuulla. Uskon, että Lennu taipuu takaaleikkaukseenkin hienosti, jos vaan osaan huutaa hyppkäskyn ajoissa, ennen kuin lähden sen selän taakse koikkelehtimaan, sillä irtoamisongelmiahan sillä ei tähän mennessä ole ollut silloin kun sille on selvää mihin sen tulisi suunnata.
Olen erittäin tyytyväinen koko tuntiin alun hölmöilyn jälkeen. Parasta oli, että saatiin pakka kasaan ja pystyttiin jatkamaan harjoituksia. Ennen tuntia ja tauoilla yritin panostaa siihen, että saisin Lennun rauhoittumaan ja odottelemaan hiljaa, ja palkkailin nätisti olemisesta. Kuulin nimittäin viime viikolla työkaveriltani Huun emännältä, että ohuen väliseinän takana tokopuolella samaan aikaan treenaavat Oivalaiset olivat kertoneet, että toisella puolella treenaa ”joku melko äänekäs agilityryhmä”. Niin, kenenköhän koira se on se äänekäs?
Lennu 