Viime aikoina olemme palanneet vähän vaiheeseen jääneen harjoituksen pariin, nimittäin peruuttamisen opettelun. Ai miksi koiran pitäisi osata peruuttaa? No siksi, että fysioterapeutti keväällä antoi sen kotiläksyksi, koska se kehittää takapään kontrollia ja lihaksia. Ja onhan se muutenkin kätevää jos pakkikin löytyy tarvittaessa. Peruuttamisen opettaminen on kuitenkin ollut yllättävän haastavaa. Ainakin Lennun kohdalla on ollut vaikeaa saada käytös houkuteltua esiin niin, että siitä pääsisi palkkaamaan. Kosketuskepin kanssa kun yritin, koira meni aina vaan maahan pysäyttääkseen välineen. Kohti kävelemällä se tipautti heti takapuolen maahan. Nyt olemme edistyneet kirjaimellisesti askel askeleelta niin, että olen pyytänyt koiran eteen ja sen jälkeen koittanut saada sen liikahtamaan taaksepäin kättä rintakehää kohti viemällä ja palkannut jokaisesta taaksepäin otetusta askeleesta, joka ei ole päättynyt siihen, että takapuoli tipahtaa maahan. Hiljaa, mutta hyvin hiljaa, hyvä tulee.
Lennu 
Meillä kanssa Sohvin kanssa opeteltiin peruuttelemaan kesällä. Nyt menee sellainen puolisen metriä kerrallaan. Meilläkin oli tuo istumisen tarjoaminen alkuun ongelmana. Opetin työntämällä herkulla koiraa taakse päin. Nyt tarvitsee sanallisen käskyn lisäksi pienen käsiavun. Poppiksen voisi ottaa seuravaksi pakituskouluun.
Mites eilinen ratsastus meni?
/Anne & Lyylit
Hyvin meni ratsastus, vaikka vähän kyllä jännitti. Varrilla menin ja pysyin kyydissä 🙂 Se oli ihan kiltti, vaikkakin vähän laiskemmalla päällä kuin viimeksi.