Kävimme Ojangossa muistuttelemassa mieliimme, että mitä se agility olikaan. Esteitä olimme edellisen kerran nähneet kesäkuun alkupuolella. Tuurasimme Sannaa ja Allia heidän vuorollaan, ja kansamme treenasivat Linda ja Topi sekä Kaarina Tepan, Vauhdin ja Plyushin kanssa. Linda oli tuonut mukanaan ratapiirroksen, jonka mukaan rakensimme radan. Päivän ainoa varsinainen ongelma liittyikin siihen; Lennu ei nimittäin edelleenkään osaa odottaa hiljaa kentän laidalla. Hermoja raastava haukkuminen alkoi heti ja jatkui lähes taukoamatta siihen saakka, kun rata oli valmis. Ihme, etteivät muut koirat totaalisesti menettäneet hermojaan siinä louskutuksessa. Ehdotuksia ongelman korjaamiseksi otetaan vastaan!
Teimme Lennun kanssa kolme lyhyttä harjoituspätkää. Ensimmäiseksi kolmen hypyn ja mustan suoran putken muodostama suora, josta aluksi teimme pelkät hypyt lämmittelyksi. Lennu muisti ihan hyvin mistä hommassa oli kyse, mutta vanha kunnon oravalelu kiinnosti sen verran, että se tahtoi olla turhan paljon minussa kiinni. Minulla taas oli rytmi hukassa ja huutelin hyppykäskyjä ihan miten sattuu, useimmiten myöhässä. Sarja saatiin kuitenkin parin toiston jälkeen onnistumaan hyvin. Hienoa oli, että lähtöluvan odottaminen tai musta putki eivät tuottaneet ongelmia. (Vauhdin ja Kaarinan blogista löytyy kuva ratapiirustuksesta. Teimme siis hypyt 1-3 ja niiden perään putken nro 10.)
Tauon jälkeen muisteltiin kontakteja puomilla. Pysäytin aika reippaasti kontaktille ja syötin muutaman namin siinä. Parin yksittäisen puomin jälkeen otettiin vielä mutkaputki mukaan. Putkeen meneminen takkusi aluksi, kun eteneminen oli torpattu puomille. Lopulta sekin onnistui. Kokeilimme vielä muutaman hypyn sarjaa vasemmalta puolelta ohjaten, ja sehän olikin odotetusti hankalampaa kuin toisin päin (piirroksessa 15, 14, 5 ja 4). Mutta pari onnistunutta toistoa saatiin, ja sitten tauolle.
Viimeisellä treenipätkällä tehtiin ensin viiden hypyn sarjaa, jossa kolme ensimmäistä hyppyä oli suorassa linjassa ja neljäs ja viides niistä suht jyrkästi oikealle (piirroksessa 1, 2, 3, 4 ja 5). Nämä sujuivat siinä mielessä hyvin, että Lennu seurasi hyvin mukana käännöksessä sen sijaan, että olisi mennyt vanhasta muistista kolmosen jälkeiseen putkeen. Viides hyppy tuotti kuitenkin hieman vaikeuksia, kun Lennu meinasi ajautua jo neljännen jälkeen minun luokseni esteen ohi. Meinasi varmaan, että olisi jo palkan aika. Loppuun vielä pari hyvää suoritusta puomilla. Takatassut tököttivät kontaktilla niin, että pääsin jopa kiertämään Lennun editse toiselle puolelle samalla palkkaillen. Alan uskoa, että suurpiirteinen ja vauhdikas terrierikin (ja tämän ohjaaja) saadaan tekemään hienot kontaktit, kunhan maltetaan harjoitella ja edetä pienen pieni askel kerrallaan.
Hauskaa oli, ja olen tosi tyytyväinen Lennun treeni-intoon. Lelulla riehaannuttaminen ennen treenipätkiä toimi hyvin ja lelupalkka kelpasi varsinkin alussa. Treenien loppuvaiheessa Lennu taas sivuutti tarjotun lelun ja katsoi toista kättä vaativasti. Että ottaisin sitä syötävää tällä kertaa, kiitos. Käytössä on siis sekapalkkausmenetelmä, jossa herra itse valitsee palkkionsa. Mutta käyhän se niinkin. Tämän kerran perusteella mietin, että seuraavaksi treenaamme irtoamista joko lelua heittämällä tai targetilla, jotta päästään eroon siitä ongelmasta, että Lennu valuu minua kohti palkan toivossa.
Kiitos Kaarinalle hyvistä huomioista ja vinkeistä! Lindan ja Topin sekä Kaarinan ja koirien menoa oli hienoa seurata. Siellä tehtiin kokonaista rataa todella hienosti!
Lennu 