Lennu pääsi eilen ihan ensimmäisen kerran ikinä verijäljelle ja itse taas kokeilin sellaisen tekemistä ensimmäisen kerran ikinä. Ohjeita etsin netistä ja varustauduin löytämieni ohjeiden mukaan pienellä ämpärillä, laimennetulla verellä, narun perään köytetyllä sienellä, pyykkipojilla ja palkintoherkuilla. Veri oli naudan verta paikallisen Prisman pakastealtaasta ja sieni oli samaisen marketin valikoimista löytynyt pesusieni, jonka leikkasin puoliksi. Veren laimensin suunnilleen suhteessa yksi osa verta, kolme osaa vettä. Käytin noin puolet veripullosta, ja se riitti varsin hyvin. Ja ei muuta kuin lähimetsään assistentin kanssa. Itse jäljen teko oli helppoa. Alkupisteessä kaadoin verta sienen päälle niin, että sitä meni maahankin ja lisäksi lilluttelin sientä ämpärissä. Sen jälkeen kuljin melko suoraan kymmenisen metriä. Sitten tein välimakuun, johon jätin välipalkan ja jossa lisäsin verta sieneen ja vähän myös maahan. Sitten vielä reilut kymmenen metriä ja loppupalkka. Muutamaan kohtaan tökkäsin pyykkipojan joko maahan tai puun oksaan itselleni merkiksi.
Annoimme jäljen vanheta vähän yli puoli tuntia ennen kuin veimme Lennun paikalle. Lennu kiinnostui hajusta heti ja alkupistettä tarkkaan tutkittuaan ja hiukan kaivettuaan lähti jäljelle. Se nosti aika usein pään ylös ja kääntyi nuuhkimaan ilmaa ympärillään. Se oli myös selvästi varuillaan, eteni jäljellä matalana ja koko ajan korvat höröllään ympäristöä tarkkaillen. Assistentin kanssa pohdimme, että ehkä olisi pitänyt malttaa antaa jäljen vanheta pidempään, koska nyt haju oli ehkä jäänyt ilmaan leijumaan. Muutaman kerran Lennu poistui jäljeltä, mutta eteni myös pitkiä pätkiä tarkasti nenä maassa. Jäljen loppupään löydettyään Lennu ei aluksi meinannut ottaa palkinnoksi jätettyä kalkkunan kaulaa, vaan olisi jatkanut nuuskuttelua. Meinasi varmaan, että ei tämä kalkkuna ole se, mitä tässä etsitään. Lopulta kaulan otettuaan Lennu ei halunnut ottaa sitä mukaansa, vaan piilotti sen läheisen puun juurelle.
Seuraavaksi jäljelle pääsi Blanca. Pentu olikin päivän yllättäjä, nenä maassa kipitti jäljen alusta loppuun sellaista vauhtia, ettei perässä meinannut pysyä. Ja minä kun olin ehdottanut, että olisikohan sille pitänyt tehdä vähän lyhyempi jälki. Muutaman kerran se kääntyi takaisin päin tarkistelemaan jotain ja yhden kerran poistui jäljen päältä, mutta suurimman osan ajasta se eteni vauhdikkaasti nenä maassa jälkeä pitkin. Ja popsi palkkioherkut saman tien paikanpäällä. Jälkispekuloinneissa pohdimme onko sillä vaikutusta, että Blanca on saanut raakaruokaa ja on siksi nuoresta iästään huolimatta tottuneempi naudan veren hajuun kuin Lennu, joka ehkä jonkin verran oudoksui hajua.
Ihan ensimmäiseksi jälkikokeiluksi ihan onnistunut suoritus. Jäljen tekeminen oli helppoa ja koirat tuntuivat tykkäävän, joten ehdottomasti kokeilemme uudestaankin. Vinkkejä kokeneemmilta jäljentekijöiltä otetaan ilolla vastaan!
Lennu 