Tänään oli viimeinen kerta agilityyn tutustumista cairn-porukalle. Kylläpä aika rientää. Viimeiselle kerralle Anne oli suunnitellut kaksi rataa, jotka ensin rakensimme yhdessä ja sitten suoritimme yksi kerrallaan muiden katsellessa tarkkaavaisena vierestä. Annen laatimat ratapiirrokset ovat tässä: Radat Kuuden ja seitsemän esteen mittaiset radat siis, ja esteet molemmissa suhteellisen suoraviivaisesti toisiinsa nähden. Kakkosradalla muiden esteiden seassa oli muuri, jota emme aiemmin olleet hypänneet.
Lennu pääsi korkkaamaan ykkösradan ensimmäisenä. Virittelin sitä sopivaan tunnelmaan riehuttamalla uuden, pitkähäntäisen kettulelun kanssa. Lennu olikin aika intona, mutta ekalle radalle vauhtia oli vähän liikaakin ja se meinasi alkuun kaahata renkaasta ja putkesta suoraan ohi moikkaamaan valokuvaajana toiminutta Suvia. Hienosti se kuitenkin kuunteli ja palasi tekemään ohittamansa esteet. Tauon jälkeen teimme toisen kierroksen samalla radalla. Aloin viritellä Lennua ehkä hiukan liian aikaisin, koska nyt se oli sitten radalla jo hiukan väsähtäneen oloinen. Toisaalta, juuri hitaamman vauhdin vuoksi se teki kaikki esteet nätisti ja varmasti, ainoa virhe oli meille tuttu ongelma, vauhdin ottaminen pituusesteen päältä. Sen vuoksi teimme pituuden pari kertaa yksittäisenä harjoituksena niin, että ensimmäinen palikka oli kumollaan.
Toisella radalla oli sitten kontaktiesteitä. Ensimmäinen kertamme radalla meni tosi hyvin, kokonaan ilman varsinaisia virheitä. Lennu meinasi taas käydä moikkaamassa valokuvaajaa puomin ja hyppyesteen välissä, mutta käänyi kuitenkin siitä hypylle aika nopeasti. Saimme heti perään tehdä radan toisen kerran, näyttääksemme ettei ensimmäinen kerta mennyt pelkällä tuurilla. Tällä kertaa Lennu meinasi lähteä omille teilleen heti puomin jälkeen, mutta sain sen kutsuttua takaisin ja jatkettua radan loppuun asti. Siinä yhteydessä ajauduin kuitenkin ohjaamaan eri puolelta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta kävihän se niinkin. Tauon jälkeen teimme radan vielä kolmannen kerran. Lennun meno alkoi jo olla hiukan laiskaa, mm. puomilla sain hoputtaa, että tule, tule. Ainoa varsinainen virhe taisi kuitenkin tulla kieltäytymisestä A:n jälkeisellä putkella, jossa Lennu meinasi palata takaisin haistelemaan samaa kohtaa, jota moni muukin oli haistellut. Kakkosradalla yritin keskittyä kontakteihin ja palkkasin puomilla ja A:lla alastulossa, mutta muuten palkka tuli vasta koko radan jälkeen. Radan lopussa käytössä oli sekä lelupalkka että namit. Muutaman kerran lelu kelpasi hienosti, muutaman kerran Lennu oli ihan että ”en mä tota kettua enää, ottaisin jotain syötävää”.
Kuvia menosta löytyy Annen blogista.
Lopuksi saimme kaikki kertoa, mitkä omasta mielestämme ovat vahvuutemme ja heikkoutemme. Meillä vahvuutena on Lennun rohkeus ja estevarmuus, keppejä lukuunottamatta se kyllä osaa kaikki esteet ja tekee ne jännittämättä ja suurempia miettimättä. Heikkous taas on nuoren herran keskittymiskyky ja motivaatio, jotka ovat rajalliset. Kuten muutkin kurssilaiset kommentoivat, Lennu näyttää välillä miettivän, että ”kyl mä nää esteet osaan, onks mun pakko taas näyttää?”. Tänään olin kuitenkin erittäin tyytyväinen Lennun suorituksiin ja siihen, miten hyvin sain sen toimimaan Mintun viimekertaisilla opeilla. Tarpeeksi leikkimistä ennen suoritusta, niin huomio ja mielenkiinto pysyy minussa. Olen myös iloinen siitä, että leikkiminen ylipäätään sujuu ja että lelupalkka kelpaa. Se, mihin taas tänäänkään ei voi olla kovin tyytyväinen, on Lennun käytös omaa vuoroa odotellessa. Siellä se taas raivosi kovaan ääneen, kun joutui odottelemaan hallin seinustalla.
Lähdimme muiden mukaan jäähdyttelylenkille, josta erkanimme taas bussipysäkin suuntaan. Yllätyin iloisesti Lennun käytöksestä meidän jatkaessa matkaa eri suuntaan kuin muut. Olisin melkein odottanut kovaäänistä itkemistä tyttöjen perään, mutta Lennupa haukahti kerran ja lähti sen jälkeen jatkamaan matkaa minun kanssani sulassa sovussa. Muutenkin se käyttäytyi koko matkan tosi hienosti, kulki nätisti vierellä ja otti kontaktia minuun. Ehkä huolellisen leikittämisen seuraukset kantoivat kotimatkalle asti? Peltojen laidoilla ja metsiköissä oli aivan huumaava kesäkukkien tuoksu, päällimmäisenä kielot, joista kotimatkalla piti ottaa kuva, joka kuitenkin unohtui kun pysähdyimme siinä kohdassa juttelemaan tosi ison tanskandogin kanssa. Kyykäärmeitäkään ei tänään nähty, joten oli hieno päivä!
Suuret kiitokset Annelle ja Mintulle kurssin järjestämisestä ja oppien jakamisesta! Kiitos myös muut kurssilaiset Elli, Pipsa, Mandy ja Sandie ihmisineen! Tästä on hyvä jatkaa.
Lennu 