Edistysaskelia

Eilen illalla aloitimme tulevan agilitykurssimme kotiläksyjen tekemisen ja tänään jatkoimme harjoituksia. Tarkoituksena on opettaa koira kiertämään esteen tms. takaa. Meillä kierrettävänä on ollut paperikassi, jonka sisällä on kenkälaatikko. Ihan vain siitä syystä, että sellainen sattui olemaan lattialla sopivasti joutilaana. Lennu tajusi homman idean hämmästyttävän nopeasti ja kiersi jo ensimmäisellä yrityksellä paperikassin takaa, kun osoitin kädellä sitä kohti. Houkuttelua, kosketuskeppiä tai muita apuvälineitä ei siis tarvittu. Se oli varmaankin ihan sattumaa, mutta siitä oli hyvä jatkaa. Nyt Lennu käy kiertämässä suunnilleen metrin päässä minusta olevan ”esteen”, mutta kahden metrin päästä se ei ihan vielä onnistu.

Lisäksi Lennun kanssa on viime aikoina treenailtu vetämättä hihnassa kulkemista ja yleistä kuulaisuutta vaikeissa tilanteissa. Vetäminen ei koskaan ole ollut mikään suuri ongelma, mutta tietysti sitä ilmenee aina silloin, kun Lennulla tulee hirrrrrveä kiire johonkin, esim. koirapuistoon. Olen ottanut taktiikaksi, että hihnan kiristyessä liikaa pysähdyn ja odotan hiljaa paikallani. Matka jatkuu vasta kun Lennu on kääntynyt takaisin ja tullut minun luokseni. Homma on alkanut toimia aika hyvin siltä osin, että Lennu kyllä aina todella nopeasti muistaa, että pitää kääntyä ja tulla minun luokseni ennen kuin pääsee eteenpäin. Varsinainen sinkoilu ei kuitenkaan vielä ole jäänyt pois, vaan tänäänkin näitä stoppeja tehtiin ainakin neljä viimeisen sadan metrin matkalla ennen koirapuiston porttia.

Luoksetuloa ja sellaista yleistä kuuliaisuutta päästiin tänäänkin treenaamaan, kun koirapuistossa meinasi tulla jotain hässäkkää isompikokoisen, meille vieraan uroksen kanssa. Pyysin Lennun luokse ja maahan paikalleen ja hyvin toimi. Lennu on viime aikoina kunnostautunut luoksetulossa ja paikallaolossa koirapuistossa ja muissa vaikeissa tilanteissa. Paikallaolo koirapuistossa tarkoittaa siis minun luonani istumassa tai maassa pysymistä, ei se sentään yksikseen paikoilleen jää niissä tilanteissa. Mutta on sitä harjoiteltukin. Eilen se suoritti minun edessäni makaamista ja silmiin tuijottamista niin tosissaan, että vaikutti vähän kiusaantuneelta kun joku kaveri tuli ympärille ja päälle hyppimään ja häiritsemään hänen suoritustaan. Mutta nyt kun menin kehuskelemaan, niin saattaa olla, että huomenna on taas uusi päivä, uudet kujeet ja tottelevaisuudesta ei tietoakaan.

Aiheesta sivuun, itse olen tänään ottanut edistysaskelia hevosen selässä. Kävimme Sohvin ja Poppiksen Annen kanssa taas ratsastamassa, tällä kertaa kaksin yksityistunnilla. Ratsuna oli sama rauhallinen ja laiskahko Sangrija kuin viimeksi ja ravin kanssa oli aluksi myös samoja ongelmia kuin viimeksi. Kesken tunnin sain kuitenkin kentän laidalta löytyneen oksan kappaleen käteeni, ja johan alkoi kulkea. ”Raippaa” ei siis tarvinnut käyttää ollenkaan, riitti että se oli kädessä. Edelleen meille tuli kuitenkin satunnaisia erimielisyyksiä siitä, mihin suuntaan olikaan tarkoitus kulkea, mutta tarkemmassa opetuksessa homma alkoi hiljalleen sujua ja ratsastamisen perusasiat alkoivat muistua mieleen. Kantapäät alas, katse menosuuntaan, ohjat tarpeeksi tiukalle ja pohkeita, pohkeita. Mikäs siinä oli mennessä, täydellisessä keväisessä auringonpaisteessa.

Huomenna Lennu pääsee parturiin.

Agilityn hurmaa – Viimeinen kerta agilityn alkeiden jatkoa

Tänään treenailimme viimeisen kerran agilityn alkeita ohjatusti All Fur Dogzissa. Paikalla oli meidän lisäksi vain yksi toinen koirakko, joten tilaa riitti paremmin kuin normaalisti. Jouduimme odottelemaan tunnin alkua oven ulkopuolella jonkin tovin, ja siinä seistessämme annoimme koirien vähän painia vähän niin kuin viimeisen kerran kunniaksi, vaikka ennakoitavissa oli, että se saattaa aiheuttaa keskittymisongelmia varsinaiseen treeniin.

Kohtalon uhmaamisesta huolimatta Lennu keskittyi alkulämmittelyihin hienosti ja suoritti paikallaoloakin hyvin. Varsinaisten treenien aluksi teimme ensin rengasta, sitten keinua, puomia, pussia ja keppejä yksittäisinä harjoituksina, kutakin muutaman toiston verran. Renkaan kanssa treenasimme myös lähtöluvan odottamista, se sujui hienosti. Kaikki yksittäiset harjoitukset sujuivat hyvin. Pussi oli tänäänkin Lennun mieleen, ja kerran se ehti suorittaa sen omin päinkin ohi mennen puomin jatkoksi.

Pienen tauon jälkeen teimme lyhyttä rataa, jossa oli hyppy, rengas ja hyppy aika tiukan kaaren mallisessa muodostelmassa. Ajatuksena oli ohjata koiraa esteiden keskeltä, ensin oikealla kädellä ja sitten sama homma takaisinpäin vasemmalla kädellä. Lennulla lopahti into hetkellisesti tauon aikana, ja ensimmäinen suoritus oli todella tahmea. Lennu jopa meni maahan ennen rengasta sen sijaan että olisi hypännyt siitä läpi. Meinasi kai, että jos mä tätä paikallaoloa tekisin, kun siinä tienaa palkkaa niin leppoisasti makoilemalla. Pari toistoa saatiin kuitenkin tehtyä paremmalla innolla.

Seuraavaksi harjoiteltiin kahden lankun pituista pituutta. Lennu lintsasi taas, ja sitä sitten tahkottiin. Esteen ensimmäinen osa kyljelleen laskettuna sujuu, palikat pystyssä ei. Totesimme, että Lennu ei ehkä oikein hahmota estettä (tai sitten se on vaan laiska). Kesken pituushyppelyn Lennu karkasi seinustalla olevalle lelukorille, jota oli hiukan vilkuillut jo aiemminkin, ja poimi sieltä mukaansa pitkän, matonkuteista punotun narun päähän pujotetun tennispallon. Tuumasin että no, käytetään sitä sitten hyväksi. Ja mitä ihmettä pääsimmekään seuraavaksi todistamaan: lelulla palkkautuva Lennu-terrieri! Pentukursilla tai rally-tokossa Lennu ei koskaan jaksanut kiinnostua leluista, ei vaikka repussa kuljetettiin vingulla ja hännällä varustettua erityislelua, jota muulloin ei käytetty. Pentukurssin ”pakollisesta” leikkiharjoituksesta se suoriutui joten kuten sen jälkeen, kun ehkä kolmantena vaihtoehtona eteen tuotiin joku vinkuva, turkispeitteinen superhärpäke. Mutta muuten leluilla ei treenitilanteissa ole ollut Lennuun minkäänlaista vaikutusta, ainoastaan namit ovat kiinnostaneet. Nyt koira kuitenkin oli aivan pähkinöinä löytämästään aarteesta ja alkoi suorittaa hommia hurjalla draivilla. Pituushypyn varsinaiseen ongelmaan, eli lintsaamiseen lelulla ei tosin ollut vaikutusta.

Pituushyppyä kyllästymiseen asti suhteellisen laihoin tuloksin tahkottuamme teimme vielä pientä rataa. Ensimmäinen rata koostui puomista, pussista, kepeistä ja A:sta. Tungin lelun taskuun ja sitten menoksi. Lennu suoritti kaikki esteet innokkaasti ja hienosti ja oli todella tyytyväinen radan lopuksi saamaansa lelupalkkaan. Viimeinen suoritus oli sama rata toiseen suuntaan. Tässä vaiheessa tuli jo hapuilua kepeillä, jotka otimme alusta uudestaan. Siinä välissä Lennu sitten päätti käydä juomassa vesikupillaan, joka sijaitsi sopivasti keppien alkupään vieressä seinustalla… No, juomatauon jälkeen päästiin kunnialla loppuun ja lelupalkka kelpasi taas hyvin. Täytyy ehdottomasti hankkia tai askarrella jokin vastaava lelu.

Kaiken kaikkiaan tästä kerrasta jäi todella hyvä fiilis. Lennu keskittyi hienosti ja oli aika kuuliaisella tuulella. Ex tempore mukaan otetun lelun lisäksi erikoispalkkana mukana oli kuivattua possun kieltä, jolla tuntui olevan hyvin motivoiva vaikutus Lennuun. Yksi riiviöralli ympäri huonetta nähtiin kun molemmat koirat yhteisymmärryksessä päättivät ottaa pienen leikkitauon kesken kaiken. Muuten Lennu käyttäytyi moneen otteeseen jopa esimerkillisesti, eikä ollut huomaavinaankaan kaveria, joka välillä karkasi hakemaan Lennua leikkiin. Tosin lopun kurssipalkintojen jakotilaisuudessa saatiin todistaa terrierin ahneutta ja röyhkeyttä, kun Lennu oman keksin syötyään meinasi käydä viemässä keksin kaverin suusta. Onneksi kaveri ei helpolla luvuttanut, vaan puolusti omaansa kuten asiaan kuuluu.

Seuraavaksi harjoitukset jatkuvat cairn-seurassa Ojangon hallissa! Täytyykin alkaa tehdä ennen kurssin alkua annettuja kotitehtäviä.

Ei punkeille

Kuulin jo viime viikolla, että lähitienoon koirista oli löytynyt punkkeja, joten oli aika harkita punkkimyrkyn laittamista Lennulle. Ostimme jo viime kesänä Bayvantic-punkkikarkotetta, mutta silloin se jäi laittamatta sen vuoksi, että aineen ohjeet ja käyttöön liittyvät varoitukset antavat aika hurjan kuvan kyseisestä litkusta. Emme uskaltaneet laittaa pennun niskaan ainetta, joka tappaa kissat ja vesieliöt ja on vaarallista ihmisille, pikkulapsista nyt puhumattakaan. Viime kesä mentiin ”hippimetodeilla”, eli yrttipantojen voimalla, mutta kyllähän niitä punkkeja sitten löytyi, varsinkin mökillä ollessa. Nyt päätimme laittaa ihan oikeaa myrkkyä.

Päätin suorittaa suuren operaation vappuattona. Suunnitelman toteutus sai kuitenkin hetkeksi takapakkia, kun vappuaaton aamuna juttelin punkkikarkotteista yhden naisen kanssa puistossa. Hänen karkeakarvaiselle kettuterrierilleen oli muutama vuosi sitten laitettu Exspotia eläinlääkärissä, ja koira oli saanut siitä todella voimakkaan allergisen reaktion, joka vaikutti immuunijärjestelmään. Ensin klimppiintyivät punasolut, sitten heittelivät valkosolut, vaadittiin tehohoitoa, kymmeniä laboratorioreissuja ja puolen vuoden kortisonikuuri ja ties mitä muuta vielä. Koira oli ensimmäisenä päivänä karkotteen laittamisen jälkeen ollut tosi väsynyt, ja seuraavana päivänä se oli sitten jo mennyt aivan fleguksi. Lääkärit eivät olleet pystyneet selvittämään mikä reaktion tarkemmin ottaen aiheutti, mutta punkkikarkotteesta sen pääteltiin johtuneen.

Hetken asiaa punnittuani päätin, että Lennu saa Bayvanticit niskaan joka tapauksessa, koska siitä aineesta olimme kuulleet vain positiivisia kokemuksia. Totesin, että vappuaatto nimenomaan on hyvä hetki operaation suorittamiseen, koska koko päivä ja seuraavakin oltaisiin kotona ja voitaisiin tarkkailla reaktiota. Truuttasin litkun eteisessä lepäilleen väsyneen koiran lapaluiden väliin, eikä se huomannut mitään. Minkäänlaista reaktiota ei ole ollut huomattavissa myöhemminkään. Ei väsymystä, kutinaa eikä mitään muutakaan. Nyt toivotaan vielä, että aine myös tekee sen mitä lupaa, eli pitää punkit ja muut öttiäiset loitolla.

Turkin hoitamiseksi syötetty kalaöljy sen sijaan aiheuttaa melko voimakasta kalan hajua koiran hengitykseen, mutta se ei ehkä vaikuta koiraan juurikaan, enemmän meihin kanssaeläjiin…

Tiedon lähteellä

Testasin tänään pitkästä aikaa puhelinluetteloharjoitusta, jonka tarkoituksena on saada koira istumaan puhelinluettelon päälle. Siis sen vuoksi, että puhelinluettelon avulla voitaisiin sitten opetella mm. oikea perusasento. Jos vaikkapa joku uusi lukija ihmettelee, että miksi ihmeessä koiran pitäisi semmoista oppia. Onnistuihan se muutaman kerran juu, mutta Lennu ei edelleenkään ihan tunnu tajuavan, että nimenomaan siihen Eniron päälle olisi tarkoitus laskea ahteri, vaikka tänäänkin naksuteltiin aika monta onnistunutta suoritusta. Tulin siihen johtopäätökseen, että ohut Eniron kotihakemisto vuosimallia 2010 on suurpiirteiselle terrierille liian ohut, eikä se huomaa koko läpyskää. Kuvittelee vaan, että palkkaa sataa pelkästä istumisesta, mikä on ihan esikoulutason hommaa.

Innostuin sitten kokeilemaan hieman tuhdimpaa tietopakettia, nimittäin opusta nimeltään The New Webster’s International Encyklopedia. Revised Fifth Edition (1999). Toinen vastaavan kaliiperin vaihtoehto olisi ollut Iso suomen kielioppi (2004), mutta säästetään se vielä muuhun käyttöön. Ajattelin, että jos vaikka lähdettäisiin ihan korokeharjoittelun perusteista, eli opettaisin koiran seisomaan etutassut korokkeen päällä ja sitten vaikkapa kiertämään koroketta takajaloillaan. Lennu tajusi pointin aika pian, ja päästiin naksuttelemaan onnistuneita suortituksia ja vähän jo jopa kiertämistäkin. Tuhti tietosanakirja oli tarpeeksi huomattava, jolloin Lennu tajusi heti mitä on tarkoitus tehdä.

 

Cairnterrieristä opus muuten sanoo seuraavaa: Cairn terrier, breed of dog that originated in Scotland. Its name comes from its ability to dig under cairns (piles of stone) in order to hunt animals. It weighs 13-14 lb (5.9-6.4 kg). Its wiry topcoat is of various colors, but never white. Yeah right, 5,9-6,4 kiloa!