Kävin tänään ensimmäistä kertaa Rajasaaren koirapuistossa Lennun kanssa. Paikka oli todella kiva, ainakin tällaisella säällä kuin tänään. Rajasaaren koirapuisto on iso, kivasti luonnontilassa oleva koirapuisto, jossa on vaihtelevasti metsää, kallioita ja hiekkarantaa. Ja hienot maisemat, paljon penkkejä, piknikpöytiä ja huvimajan tyyppinen rakennuskin.
Lennu ei vielä toistaiseksi ole ollut kovinkaan innokas uimari, vaikka suvusta löytyy paljon uinti-intoisia. Viime kesänä Lennu ui pari kertaa vahingossa huomaamattaan, kun innostui juoksemaan järveen toisten perässä. Muuten se on suhtautunut veteen varoivaisen uteliaasti. Tänään se kuitenkin rohkaistui ja oikein innostui uimaan ihan kunnolla, kun toiset näyttivät mallia.
(Klikkaamalla ensimmäistä kuvaa saa esiin paremman kokoiset versiot.)
Isossa koirapuistossa on hyvä mahdollisuus treenailla luoksetuloa ja katsoa, miten koira pysyy lähettyvillä. Lennu käyttäytyi ihan hyvin, tuli iloisesti luokse ja oli muutenkin aika kivasti hallinnassa. Palkkioksi nameja ja riehumista kepin kanssa. Yksi vastoinkäyminen kuitenkin koettiin, kun joku nuori nainen käveli hiekkarannan poikki pieni, jonkin sortin spanieli sylissään. Lennu ja monet muutkin koirat kiinnostuivat tästä ja hypivät naisen vierellä. Nainen kantoi koiran kalliolle, jossa laski se maahan. Koira paljastui kiinnostavalta tuoksuvaksi, hyvin araksi tytöksi. Lennu ja yksi villakoira liehittelivät spanielia kallion reunalla niin, että katsoin parhaaksi hakea Lennun pois ennen kuin koko jengi tule kuperkeikkaa sieltä alas. Lennuhan ei tästä tykännyt, vaan kiljui tytön perään aivan ylikierroksilla. Pidin Lennun kiinni kunnes nuori nainen ja spanieli-tyttö olivat poistuneet tarpeeksi kauas näköpiiristä ja päästin Lennun irti vasta kun se oli rauhoittunut niin paljon, että suostui syömään kourallisen nameja. Pitäessäni Lennua kiinni yksi iso dobermanni-uros tuli rähähtelemään Lennulle, kiinnostui tietysti kun Lennu oli kiinni ja räyhäsi jotain omiaan. Sain ajettua vieraan koiran pois, ja Lennukin käyttäytyi loppuajan taas normaalisti.
Kävelimme vielä aika ison osan kotimatkasta ennen kuin hyppäsimme mukavasti ilmastoituun raitiovaunuun. Reissussa vierähti kolme ja puoli tuntia, ja koira vaikuttaa tällä hetkellä aika hyvin ulkoilutetulta. Kaiken kaikkiaan oli hieno, kesäinen viikonloppu!
Lennu 
Meidänkin pitäis tehdä reissu Rajasaareen pitkästä aikaa, vähän arkailen noita koirapuistoja uroksen kanssa.. Joskus kun kävin enempi (kun oli vain narttuja), meno oli aika villiä.
Ehkä voitais vaikka treffatakin siellä joskus? 🙂
Me ollaan Lennun kanssa käyty aika paljon koirapuistossa ihan pienestä pitäen (heti kun rokotukset oli saatu), ihan sosiaalistamismielessä ja myös siksi, että se saisi olla vapaana ja leikkiä, kun keskellä kaupunkia asutaan. Meidän lähipuistossa on fiksua porukkaa ja kilttejä koiria ja lisäksi Lennu oli pikkupentunakin sen verran reipas ja terveellä itsetunnolla varustettu, että sen saattoi hyvällä mielellä päästää sinne muiden sekaan. Se pyysi nätisti anteeksi ja kellahti selälleen kun oli häirinnyt jotain pikkupennuista vähemmän välittävää vanhempaa herraa, mutta unohti iloisesti koko homman seuraavaan kertaan mennessä ja yritti uudestaan pyytää leikkiin…
Tähän asti Lennu on pääasiassa tullut toimeen toisten urosten kanssa, ainoita poikkeustilanteita ovat olleet ne, jossa joku suunnilleen saman ikäinen, samaa kokoluokkaa oleva on tullut liehittelemään Lennun mielestä hänen tyttöystäviinsä kuuluvaa narttua. Mutta nämäkin kiistat ovat olleet pelkästään ”sanallisia”, eikä niistä sen kummempaa ole seurannut. Samojen kilpakosijoiden kanssa hengataan sitten ihan sopuisasti jos ketään molempia kiinnostavaa tyttöä ei ole paikalla. Turhanpäiväisiä rähisijöitä, siis sellaisia, jotka ovat räyhänneet Lennulle ilman mitään erikoisempaa syytä, Lennu on toistaiseksi väistänyt, ja välttelee sen vuoksi yhtä cockerspanielia ja yhtä ranskanbulldogia… Riidanhaluinen se ei siis tunnu olevan, eikä ainakaan toistaiseksi suhtaudu uroksiin kategorisen epäilevästi. Jännityksellä kuitenkin odotan, että pysyykö se tuollaisena vai tuleeko jossain vaiheessa hankaluuksia, koska keskenkasvuinenhan se vielä on.
Rajasaaressa oli mun mielestä ihan kiva meininki, ja vaikka koiria ja ihmisiä oli paljon, niin siellä on sen verran tilaa, että mahtuu olemaan ihan sopuisasti. Joillekin samassa porukassa liikkeellä olleille koirille tuli joku rähinä, paini meni yhtäkkiä liian totiseksi, mutta se rauhottui aika pian. Tietysti siellä täytyy olla valppaana, kun ei vieraista koirista ikinä tiedä. Mutta toisaalta täytyy kai myös uskoa, että ihmiset pääasiassa eivät tuo sellaiseen paikkaan koiria, joilla on vaikeuksia tulla toisten kanssa toimeen (vaikka poikkeuksiakin kai ikävä kyllä on). Yritin katsella koiria ja valita paikan rannalta sillä silmällä, että missä oli sopivan näköisiä kavereita. Siis sopivan kokoisia tai sitten isoja mutta rauhallisia. Kerran jouduin pyytämään Lennun pois, kun se meinasi mennä mukaan isompien koirien lauman leikkeihin ja näytti vähän siltä, että jää jalkoihin.
Mitenkäs Vauhti suhtautuu toisiin uroksiin? Onko ollut riitoja?
Me mennään varmasti Rajasaareen taas kunhan vain ehditään, joten voidaan kyllä treffata siellä joskus!
Vauhti tulee pääsääntöisesti urostenkin kanssa hyvin juttuun, sen verran sähikäinen se on että joskus toiset urokset ei tykkää siitä ja siitä välillä syntyy jännitteitä. Ja kun terrieri on niin ei ainakaan riidan keskeltä pois voi lähteä.. 🙂
Meillä kun on kotona myös toinen uros (tosin kastroitu) niin uskon sen vaikuttavan positiivisesti tähän urossietävyyteen + en ite kattele mitään pullisteluja.
Laita ihmeessä viestiä kun ootte seuraavan kerran menossa, jos onnistuis treffaaminen!