Tänään meillä kävi fysioterapeutti Anu Rautakallio tutkimassa Lennu-terrierin kropan mahdollisten jumiutumien varalta. Anu on Lennun kasvattajan hyväksi havaitsema ja suosittelema. Anulle onkin cairn-väen keskuudessa levinneen hyvän maineensa vuoksi kertynyt jo aika monta cairn-asiakasta, ja mikäs sen mukavampaa, että hän tuntee rotua jonkin verran.
Etukäteen pohdin, että kuinkakohan Lennu malttaa suostua käsiteltäväksi. Alku olikin aika vauhdikas, siinä alkukeskustelumme aikana Lennu ehti mennä Anun kassiin, maistaa hoitoalustana toimivaa joogamattoa, Anun kynää ja lehtiötä sekä antaa vähän pusuja. Onneksi kaikki tämä on Anun mukaan melko tyypillistä. Varsinaisen hoidon aluksi Lennu seisoi matolla ja minä syöttelin nameja. Lennu keskittyi namien syömiseen, kuten tavallista, ja antoi hyvin tutkia kaikki paikat. Aika pian se myös rauhottui hengailemaan käpälöitävänä ilman namipalkkaakin. Kyljelleen se ei kuitenkaan suostunut menemään, mutta muuten pysyi kiltisti paikallaan ja antoi väännellä, käännellä ja hieroa ilman vastarintaa.
Syy, miksi olin fysioterapeutin varannut oli, että halusin tietää onko Lennun kropassa mitään jumiutuneita tai kipeytyneitä paikkoja tai mitään muutakaan, mikä voisi olla joko agilityn tai muuten vain riehumisen ja riekkumisen aiheuttamaa. Ajattelin, että tässä vaiheessa on hyvä tietää, jos Lennulla vaikka onkin jokin sellainen ongelmakohta kropassa, joka ei kestä agilityä tai joka muuten pitää ottaa huomioon. Lisäksi halusin tietää löytyykö Lennun oikeasta takajalasta jotakin, mikä viittaisi siihen, että jalassa olisi jotain ongelmaa. Tuo takajalka on nimittäin sellainen, jonka minä aina aika ajoin kuvittelen menevän jotenkin hassusti ja eri tavalla kuin vasen. Lennu ei koskaan ole ontunut jalkaa eikä aristanut sitä, mutta aina silloin tällöin minusta on tuntunut, että jalka liikkuu jotenkin hiukan jäykemmin ja lyhyemmällä askeleella eteen kuin toinen.
Perusteellisten tutkimusten jälkeen Anu totesi, että Lennun lihaksisto on erittäin tasapainoisesti kehittynyt ja kaikki nivelet liikkuvat hyvin. Mitään kipupisteitä tai jumiutuneita paikkoja ei löytynyt. Siitä minua epäilyttäneestä jalastakaan ei löytynyt mitään todellisiin ongelmiin viittaavaa. Anu kertoi, että jos koira on joskus esimerkiksi venäyttänyt jalan niin, että se on hetkellisesti ollut kipeä, niin sen varominen on saattanut jäädä lihasmuistiin. Kuitenkaan eroja lihasten kehittyneisyydessä tai nivelten liikkuvuudessa ei takajalkojen välillä ollut, joten mitään kovin vakavaa ongelmaa siellä ei voi olla. Muutenkin siinä jutellessa sain paljon kaikkea hyödyllistä ja huojentavaa tietoa, joten kaiken kaikkiaan fysioterapeutin käynti oli todella mukava kokemus. On kiva tietää, että koiran kroppa on kunnossa ja harrastelua ja elämää voi hyvillä mielin jatkaa samaan malliin.
Sovittiin, että seuraavan kerran Lennu tutkitaan suunnilleen kolmen kuukauden päästä, eli kesän jälkeen. Kotitehtäviksi Anu suositteli takapään käyttöä vahvistavia harjoituksia, joista korokeharjoittelun olemmekin jo aloittaneet. Myös peruuttaminen ja tempon vaihtelut lenkillä tekevät hyvää takaosan koordinaatiolle.
Lennu 