Agilityä oman pään mukaan

Tänään pidimme kolmen koirakon voimin omatoimitreenit All Fur Dogzin tiloissa. Aloitimme järjestelemällä esteitä jollain tavalla järkevästi pitkin lattiaa. Treenailin Lennun kanssa paikallaoloa samalla, ja se sujui aika hyvin. Lennu malttoi odottaa nätisti paikallaan vaikka erkanin useamman metrin päähän. Alkulämmittelyissä se taas keskittyi hienosti.

Aloitimme varsinaiset treenit kukin omissa nurkissamme. Lennun kanssa teimme ensin keinua yksittäisenä harjoituksena ja sen jälkeen keinua ja puomia peräkkäin. Taisi siihen perään tulla putkikin pariin kertaan. Keinu menee hyvin, samoin puomi ja putki. Keinulla ja puomilla palkkaan edelleen joka kerta alastulokontaktilla, vaikka jatkaisimme siitä vielä seuraavalle esteelle. Olen ajatellut, että se auttaa kontaktien säilymisessä, mutta tiedä häntä. Seuraavana teimme keppejä. Ihan ok, mutta ei selvästikään Lennun lempihommaa. Meno oli aluksi tosi laiskaa ja muutaman kepin välein piti jäädä vilkuilemaan, että olisiko muualla kivempaa, mutta jotenkin sain kuitenkin intoa nostatettua sen verran, että muutama toisto meni reippaasti ja iloisesti.

Sitten siirryimme tekemään kahden hyppyesteen ja pussin muodostamaa rataa. Hypyt olivat peräkkäin, ja pussille kaarrettiin niiden jälkeen vasemmalle. Kokeilin sekä vasemmalta että oikealta puolelta ohjaten. Sujui ihan hienosti, mutta vasen puoli on Lennulle edelleen hiukan helpompi. Vasemmalla se menee jotenkin suorempaan ja itsenäisemmin, oikealla se lähestyy koko ajan minua vähän niin kuin meinaisi vaihtaa puolta vasemmalle. Pienen tauon jälkeen teimme pussia yksittäisenä harjoituksena niin että yritin saada Lennun menemään sinne vähän vähemmällä ohjauksella, toisin sanoen ilman että tungen ohjauskäden melkein pussista sisään. Se meni ihan kivasti, ja pussi tuntuu olevan Lennulle mieleen, koska ainakin tänään se sukelsi sinne ihan iloisesti. Teimme aika monta toistoa nopeassa tempossa, ja sen jälkeen olikin hauskan näköinen koira, kun kaikki naamakarvat olivat liimautuneet takaviistoon pitkin päätä.

Jossain välissä teimme A:n yksittäisenä harjoituksena kolmeen kertaan ja pituuden neljään kertaan. Pituudessa Lennu fuskasi taas ekalla kerralla, joten ei muuta kuin ensimmäinen palikka kyljelleen yhden hypyn ajaksi, niin alkoi taas homma toimia.

Lennu oli tänään huomattavasti innokkaamassa ja reippaammassa vireessä kuin viime kerralla. Huomaan kuitenkin, että se tarvitsee pari, kolme taukoa (juomista ja paikallaan hengailua), jotta jaksaa innostua esteistä. Tänään se karkasi muutaman kerran kaverin luokse, ja pari kertaa sain suunnilleen seisoa käsilläni, että sain sen huomion itseeni ja siihen esteeseen, jota meidän oli tarkoitus tehdä, kun vierestä lähti kaveri toiselle esteelle. Ja myönnettäköön, että yhden kerran se veti putken ihan omin päin ja yhden kerran hyppyesteet… Molemmat silloin, kun olisi pitänyt tehdä niitä tylsiä keppejä. Siihen olen kuitenkin tyytyväinen, että tosi monet esteet sujuvat hyvin. Keinut, putket tai pussit eivät jännitä eivätkä ole vastenmielisiä. Ne kepit ovat hankalat ja pituudessa koitetaan välillä lintsata, mutta iso osa esteistä on hallussa. Pöytä ja rengas tosin ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Mutta tästähän se varsinainen agility vasta alkaa. Pitäisi opettaa ohjaaja ohjaamaan, koira seuraamaan ohjausta ja tekemään ne esteet mitkä käsketään eikä niitä mitkä huvittaa. Ja ne kepit ja se rengas ja se pöytä. Ja ja ja. Varmaan kaikkea, mistä me ei edes tiedetä vielä.

Kuva lainattu täältä: http://www.mccartneysdogs.com/breeds.asp?DisplayType=Breed&cmsID=2564&BreedID=43

 

Avainsanat:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: