Agilityn alkeiskurssi, 3. kerta

Kolmas agilitytunti meni ihan mukavasti. Tällä kertaa harjoittelimme vanhoja tuttuja esteitä ja sen lisäksi tutustuimme pituushyppyyn ja renkaaseen. Lennu keskittyi tunnin aluksi oikein hyvin ja teki alkulämmittelyä hyvässä kontaktissa ja ihan innoissaan.

Tutuista esteistä A:ta se ei ensiksi meinannut suostua menemään, vaan seurasi liian tiiviisti palkkaa (tai palkkaajaa) ja meinasi juosta esteen sivusta ohi.  Tilanne korjaantui kun menin itse huomattavasti lähemmäs estettä ja ohjasin tarkemmin esteen päälle ja yli. Taisin aluksi ajatella, että kyllä se tajuaa mennä yli, kun viimeksikin osasi.  Mutta eipä se ollutkaan niin yksinkertaista, että fiksukaan otus kerrasta oppisi. Hyvä muistutus minulle. Seuraavat toistot sujuivat sitten hyvin. Puomi meni ihan tuttuun tapaan, samoin putki ja pussi. Lisäksi hypättiin ihan pikkuista estettä. Tässä kohdassa terrieriä hieman häiritsi jonkun muun esteen viereen seinustalle jättämä kori, jossa oli mm. pussillinen nakin palasia… Keppejä pujoteltiin tällä kertaa vähän vaihtelevalla menestyksellä, mikä johtui ihan omasta hätiköinnistäni. Uudet esteet olivat pieni pituushyppy ja lattian tasolla oleva rengas. Näissä ei oikeastaan ollut mitään ihmeempää.

Sekä tuttujen että uusien esteiden lisäksi tunnilla oli tarkoitus opetella käyttämään hyväksi esteen toisella puolella odottavaa palkkaa (tällä palkkausmetodilla on kai joku nimikin, edistyneemmät agiharrastajat voivat kertoa mikä se on?). Tämä metodi sopii Lennulle hyvin, mikäs ruualle persoa terrieriä paremmin motivoisi kuin lautasella odottava herkku. Tarkkana saa kuitenkin olla, ettei koira livistä palkalle esteen ohi tai jotenkin muuten väärällä tavalla. Muutaman kerran tuo saattoi ehkä ihan vähän yrittää karata naapurinkin palkalle…

Tällä kertaa Lennu keskittyi vähän paremmin kuin viimeksi ja haukkui huomattavasti vähemmän. Pidin Lennun tunnin aluksi kiireisenä, jolloin se ei ehtinyt aloittaa haukahtelemista, vaan seurasi tarkkaavaisesti, että mitäs sitten tehdään. Myös loppurauhoittuminen meni tällä kertaa hiljaisuudessa ja kotimatka hyvässä yhteisymmärryksessä.

Agilitytreenin lisäksi mieltä on tänään askarruttanut se, mistä tuoreen tasavallan presidentin koira on saanut hienon nimensä. Sauli Niinistön ja Jenni Haukion Lennuhan on suunnilleen saman ikäinen kuin meidän Lennukin. Meidän Lennu on oikeastaan Lennart, nimetty Helsingin IFK:ssa menestyksekkäästi jääkiekkoa pelanneen Lennart Petrellin mukaan. Sekä Sauli että Jenni ovat kuitenkin Varsinais-Suomesta kotoisin, joten he eivät liene IFK:n kannattajia?

Sukeltaja

Viime päivinä satanut uusi lumi innostaa Lennun sukeltelemaan hangessa joko todellisten tai kuvitteellisten saaliseläinten perässä. Tänä aamuna meno näytti tältä:

Umpihangessa piti siis mennä ihan omia polkuja. Lumi oli paikoittain niin syvää, että se ylitti koiran säkäkorkeuden. Hetken annoin terrierin kyntää hankea, mutta sitten koira oli komennettava pois ja kotia kohti, koska pakkasta oli rapsakat 20 astetta. Lennu sai sulatella eteisessä aika hyvän tovin ennen kuin kaikki paakut turkista olivat sulaneet. Ja siinä vaiheessa eteinen sitten muistuttikin lähinnä valtamerta.

Emäntä lähtee kohta pakkasta uhmaten äänestämään ja aikoo sen jälkeen palkita itsensä Runebergin tortulla. Harmi, että niitä myydään kahden kappaleen paketeissa, niin joutuu syömään kaksi. Lennu saa vaalipäivän kunniaksi uuden luun, Zivipeak-merkkisen peuran reisiluun kuivatussa, miedosti savustetussa naudan kurkkutorvessa. Kuulostaa herkulliselta, eikö?

Terrierien huvipuistossa

Tänään kävimme yhdessä muutaman muun cairnin kanssa tutustumassa Vantaan Koivuhaassa sijaitsevaan virikeluolastoon. Virikeluolasto on sisätiloihin rakennettu luolaverkosto, jossa on erilaisia hajuja ja erilaisia materiaaleja, kuten heinää ja purua. Luolastossa on sekä leveämpää, helpokulkuisempaa osaa että kapeita ja hankalakulkuisempia muoviputkia. Virikeluolastossa ei käytetä elävää riistaa, esimerkiksi kettua, vaan ainoastaan synteettisiä hajuja ja niillä terästettyjä turkiksen palasia. Lisätietoja virikeluolastosta löytyy Heiluvan Hännän sivuilta.

Samaan aikaan meitä oli paikalla neljän koiran ryhmä, kullekin oli varattu 15 minuuttia aikaa luolastossa. Odottelimme Lennun kanssa omaa vuoroamme keittiön puolella, koska hallin puolella Lennu tahtoi koko ajan kommentoida maailman menoa ja häiritsi siten muita. Omissa oloissamme saimme tosi hyvin treenattua eilisessä rally-tokossa opittuja liikkeitä, joten aika tuli käytettyä hyvin hyödyksi. Hetkeksi jätin Lennun yksin keittiöön odottamaan ja menin katsomaan mitä toinen kurssilainen luolastossa puuhaili.

Oman vuoronsa aluksi Lennu pääsi tutustumaan supikoiran raatoon.

Jaahas, vai että tämmöstä olisi tarjolla.

Kunnon haju-camouflage on kaiken a ja o:

Sitten supi laitettiin luolastoon ja ohjattiin koira yhdelle luolaston sisäänmenoista. Lennu meni ihan reippaasti sisälle ja supia kohti. Tässä vaiheessa osa käytävän katosta oli avattu helpottamaan tutustumista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lennu kävi välillä ulkona, mutta jatkoi sitten luolastoon tutustumista ihan innokkaana. Vaimea rapina vain kuului jostain käytävästä, kun tyyppi hiippaili siellä hajujen perässä. Lennu meni epäröimättä myös kapeista muoviputkista ja tutustui luolaston suljettuun ja pimeään osaan, mitä kuulemma kaikki eivät ensimmäisellä kerralla tee.  Itse olin etukäteen ajatellut, että Lennu varmaankin lähtee aika rohkeasti tutkiskelemaan paikkaa, koska se on usein tunkemassa kuonoaan ahtaisiin paikkoihin ja on tosi paljon kaikenlaisten hajujen perään. Lennu oli selkeästi innoissaan touhusta, joten täytyy ehdottomasti mennä uudestaankin kokeilemaan!

Kotimatkalla bussissa sylissä nuokkui terrieri, jolla silmä luppasi siihen malliin, että kaikkensa oli antanut. Myös vieno raadon haju leijui nenään, mutta toivotaan ettei kukaan muu huomannut… Tällä hetkellä koira itse muistuttaa raatoa, kun makaa matolla kaikki raajat kohti kattoa.

Rally-Toko, 1. kerta

Tänään alkoi rally-tokon tutustumiskurssi Masseterissa, jossa syksyllä kävimme pentukurssin. Kiinnostuin rally-tokosta ja päätin ilmoittautua kurssille, koska ajattelin, että se olisi omiaan vahvistamaan perustottelevaisuutta ja antamaan kimmoketta arjessakin hyödyllisten juttujen treenaamiseen. Rally-tokoa, sen enempää kuin agilityakaan, ei ole aloitettu kisailumielessä, vaan sen vuoksi, että yhdessä tekeminen vahvistaisi perustottelevaisuutta ja kontaktia. Ja tietysti myös pitäisi yllä iloista mieltä ja koiran kiinnostusta omistajaa kohtaan, kun tehdään jotain uutta ja jännää. (Vaikka olen jo oppinut, että sanonta ”älä koskaan sano ei koskaan” pitää paikkansa näissä koiraharrastuksissa…)

Ekat treenit aloitettiin alkulämmittelyllä, jossa tehtiin joko käsikosketusta tai kosketuskeppiä samalla kun Liisa vähän kertoili rally-tokon perusasioita. Rally-tokossahan suoritetaan tottelevaisuusliikkeitä radan muodossa, sen mukaan mitä radalla olevat kyltit määräävät. Kyltit löytyvät esimerkiksi täältä. Ensimmäisenä varsinaisena liikkeenä harjoiteltiin 360 asteen käännöstä sekä oikealle että vasemmalle. Toisena harjoiteltiin maahan menoa perusasennosta. Viimeisenä tehtiin vielä 270 asteen käännöstä sekä oikealle että vasemmalle.

Kaikki liikkeet sujuivat ihan kivasti, mutta huomio kiinnittyi Lennun ”perusasentoon”, joka ei aina ole ihan niin ”perus”. Lennuhan tulee sivulle varsin hienosti ja luontevasti, mutta loppuasento on usein joko suoraan edessä tai sitten jossain takaviistossa, kuten aiemminkin kirjoitin. Tämä on täysin allekirjoittaneen moka, koska aluksi ajattelin, että ei se ole niin justiinsa. Kunhan tulee tuohon viereen. Treenivinkiksi saatiin välineurheilijalle sopiva puhelinluetteloharjoitus, eli sivulle-käskyyn liitetään se, että koira tulee viereen puhelinluettelon päälle istumaan. Uskoisin, että tämä toimisi Lennulle ihan hyvin ja voisimmekin aloittaa treenit heti huomenna. Mutta mistä saadaan puhelinluettelo? Sellainen ohuesta paperista tehty tuhansien sivujen paksuinen pumaska, joita käytettiin ns. tiedonhakuun ajalla ennen internetiä, tiedättekö? No, ehkä siihen käy mikä tahansa kirjallinen teos, kunhan koko on oikea.

Kokonaisuutena tunti meni hyvin, Lennu keskittyi ja teki kaikki liikkeet hienosti. Haukkuminen on kuitenkin sellainen piirre, joka on tuntunut voimistuvan ajan myötä. Lennuhan ei juurikaan hauku kotona, eikä koskaan varsinaisesti ”räksytä”, mutta haukahtelee näissä treenitilanteissa. Osittain se on varmaankin innostusta, kun esimerkiksi kosketuskeppiä lähestytään hillityn nenäkosketuksen sijaan hampaat edellä haukahtaen. Osittain se on sitä, että terrierillä on tylsää, jos hetkeen ei tapahdu tarpeeksi. Kolmantena kyse lienee myös siitä, että muiden tekemisiä pitää välillä kommentoida vaikka itselläkin riittäisi puuhaa. Se onkin aika jännää, että Lennu ei varsinaisesti häiriinny muista koirista, vaan pystyy kyllä toimimaan ja keskittymään omaan tekemiseensä, vaikka samalla tarkkailee myös muita ja ohimennen haukahtelee niille. Lennun äänekkyys johti tunnin lopuksi keskusteluun terrierien sielunelämästä ja ennen kotiin lähtöä saimme vinkkejä ulkoilussa ilmenevien haasteiden voittamiseen.

Tällä hetkellä reipas rally-koira tappaa sukkapalloa sohvapöydän alla, häntä viuhuen ja järjettömän pärinän säestämänä. Virtaa näyttää siis riittävän. Ehkä raskas rally vaatii riehakkaat huvit? Huomenna pääsemme kuin pääsemmekin mukaan cairnien tutustumisreissulle Vantaalla sijaitsevaan virikeluolastoon, koska saimme peruutuspaikan. Uutta harrastusta on siis luvassa huomisellekin!