Rally-tokon toinen kerta aloitettiin kertaamalla viime kerralla opittua, eli 360 asteen käännöstä oikeaan ja vasempaan sekä 270 asteen käännöstä oikeaan ja vasempaan. Lennu tekee käännökset ihan hyvin, joskin katse palkkaavaan käteen naulittuna. Ensimmäisenä uutena asiana harjoiteltiin sivulletuloa ja perusasentoa. Rallyssa sivulle pitää osata tulla sekä ”vanhanaikaiseen tapaan” takaa kiertäen että ”modernisti” edestä kiepsahtaen. Lennu osaa tulla sivulle takaa kiertäen, mutta liikkeen loppuasentohan on tähän asti ollut vähän mitä milloinkin. Siihen lääkkeenä on Eniro-treeni. Tänään keskityimme Lennun kanssa uuden tavan opetteluun, eli etukautta sivulle pyörähtämiseen. Apuna käytin kosketuskeppiä, ja sen avulla itse pyörähdys sujui hienosti. Vilkasliikkeisen terrierin pysäyttäminen oikeaan kohtaan oikeaan asentoon on kuitenkin hieman haastavaa. Mitään käskysanaa tähän sivulletuloon en vielä yhdistänyt, mutta varmaankin ”viereen” olisi sopiva. ”Sivulle” on varattu siihen takaa kiertävään versioon.
Sitten harjoiteltiin pujottelua, joka rallyssa tarkoittaa sekä ohjaajan että koiran kulkemista muovitörppöjen tai muiden merkkien välistä pujotellen. Pujottelua on kahdenlaista: pujottelu vain yhteen suuntaan ja pujottelu edestakaisin. Pujottelussa kontakti ei ollut paras mahdollinen, koska lattiaa piti vähän nuohota, jos vaikka edellisen jäljiltä olisi jäänyt jotain syötävää lojumaan. Sain kuitenkin jonkinlaisen kontaktin pidettyä tarpeeksi usein palkkaamalla, ja harjoitus meni sikäli hyvin, että Lennu ei yrittänyt mennä tutkimaan muovikartioita eikä kiinnostunut ympärillä odottelevista toisista koirista. Eli toisin sanoen seurasi minua hienosti, sen minkä lattian nuuskimiselta ehti.
Viimeiseksi harjoitelttiin vielä liikkeestä maahan menoa. Maahan pitäisi mennä joko etupää edellä tai sitten tasaisesti koko kropan mitalta. Istuvasta asennosta maahan valahtaminen ei käy. Lennu menee maahan vähän istumisen kautta, joten yritimme harjoitella maahan menemistä etupää edellä. Metodina oli kosketuskepin laittaminen lattiaan, jotta koira sukeltaisi sitä kohti. Jonkinlaista edistystä tapahtui. Ehdittiin vähän harjoitella myös varsinaista liikettä, eli maahan menoa liikkeestä. Lennu ei aluksi yhtään tajunnut mitä oltiin tekemässä, vaan lähti kiertämään eteeni heti kun pysähdyin. Taisi ajatella, että vieläkin harjoitellaan niitä samoja vanhoja sivulle-hommia. Lopuksi sain kuitenkin liikkeen onnistumaan ja olin ihan tyytyväinen.
Kaiken kaikkiaan tunti meni keskittymisen osalta hienosti. Lennu haukahteli taas silloin tällöin, mutta selvästikin vain sen vuoksi, että olisi halunnut lisää toimintaa. Kontakti pysyi pääasiassa hienosti, eikä Lennua tarvinnut pitää kiinni omalla paikalla harjoiteltaessa, vaan se kyllä tapitti palkkaajaansa vaikka oli vapaana. Sekin on ollut hauska huomata, että Lennu on oppinut näiden treenitilanteiden säännöt, eikä juuri hingu muiden luoksen tutustumaan esimerkiksi ulkona tunnin alkua odotellessa.
Myös kaupungilla liikkumiseen ja matkustamiseen julkisissa liikennevälineissä olin tänään enemmän kuin tyytyväinen. Ensimmäisen raitiovaunuetapin aikana Lennu vähän haukahteli, mutta metromatka meni ihan täydessä hiljaisuudessa ilman mitään palkkailua. Vaikka vastapäisessä penkissä istui tyttö, joka söi banaania. Paluumatkallakin Lennu vain istui sylissä ja katseli muita matkustajia. Metroasemalla se kulki nätisti vieressä hihna löysällä, välittämättä tippaakaan ihmisistä tai muista häiriöistä. Tuli sellainen olo, että tuon koiran kanssa voisi mennä vaikka Stockan Hulluille päiville, eikä se siitä häiriintyisi. Mikä tietysti on harhaa, koska tuntemattomat ovat terrierin mielen liikkeet. Usein on tällaisia päiviä, mutta toisinaan, onneksi kuitenkin harvoin, myös sellaisia, että koiralla palaa pinna jostain ihmisen mielestä täysin käsittämättömästä syystä tai mielenkiinto suuntautuu yhtäkkiä johonkin aivan muualle kuin ulkoiluttajaan ja tämän valitsemaan suuntaan, ja silloin terrierin päätä on vaikea saada käännettyä.
Lennu 