Rally-Toko, 1. kerta

Tänään alkoi rally-tokon tutustumiskurssi Masseterissa, jossa syksyllä kävimme pentukurssin. Kiinnostuin rally-tokosta ja päätin ilmoittautua kurssille, koska ajattelin, että se olisi omiaan vahvistamaan perustottelevaisuutta ja antamaan kimmoketta arjessakin hyödyllisten juttujen treenaamiseen. Rally-tokoa, sen enempää kuin agilityakaan, ei ole aloitettu kisailumielessä, vaan sen vuoksi, että yhdessä tekeminen vahvistaisi perustottelevaisuutta ja kontaktia. Ja tietysti myös pitäisi yllä iloista mieltä ja koiran kiinnostusta omistajaa kohtaan, kun tehdään jotain uutta ja jännää. (Vaikka olen jo oppinut, että sanonta ”älä koskaan sano ei koskaan” pitää paikkansa näissä koiraharrastuksissa…)

Ekat treenit aloitettiin alkulämmittelyllä, jossa tehtiin joko käsikosketusta tai kosketuskeppiä samalla kun Liisa vähän kertoili rally-tokon perusasioita. Rally-tokossahan suoritetaan tottelevaisuusliikkeitä radan muodossa, sen mukaan mitä radalla olevat kyltit määräävät. Kyltit löytyvät esimerkiksi täältä. Ensimmäisenä varsinaisena liikkeenä harjoiteltiin 360 asteen käännöstä sekä oikealle että vasemmalle. Toisena harjoiteltiin maahan menoa perusasennosta. Viimeisenä tehtiin vielä 270 asteen käännöstä sekä oikealle että vasemmalle.

Kaikki liikkeet sujuivat ihan kivasti, mutta huomio kiinnittyi Lennun ”perusasentoon”, joka ei aina ole ihan niin ”perus”. Lennuhan tulee sivulle varsin hienosti ja luontevasti, mutta loppuasento on usein joko suoraan edessä tai sitten jossain takaviistossa, kuten aiemminkin kirjoitin. Tämä on täysin allekirjoittaneen moka, koska aluksi ajattelin, että ei se ole niin justiinsa. Kunhan tulee tuohon viereen. Treenivinkiksi saatiin välineurheilijalle sopiva puhelinluetteloharjoitus, eli sivulle-käskyyn liitetään se, että koira tulee viereen puhelinluettelon päälle istumaan. Uskoisin, että tämä toimisi Lennulle ihan hyvin ja voisimmekin aloittaa treenit heti huomenna. Mutta mistä saadaan puhelinluettelo? Sellainen ohuesta paperista tehty tuhansien sivujen paksuinen pumaska, joita käytettiin ns. tiedonhakuun ajalla ennen internetiä, tiedättekö? No, ehkä siihen käy mikä tahansa kirjallinen teos, kunhan koko on oikea.

Kokonaisuutena tunti meni hyvin, Lennu keskittyi ja teki kaikki liikkeet hienosti. Haukkuminen on kuitenkin sellainen piirre, joka on tuntunut voimistuvan ajan myötä. Lennuhan ei juurikaan hauku kotona, eikä koskaan varsinaisesti ”räksytä”, mutta haukahtelee näissä treenitilanteissa. Osittain se on varmaankin innostusta, kun esimerkiksi kosketuskeppiä lähestytään hillityn nenäkosketuksen sijaan hampaat edellä haukahtaen. Osittain se on sitä, että terrierillä on tylsää, jos hetkeen ei tapahdu tarpeeksi. Kolmantena kyse lienee myös siitä, että muiden tekemisiä pitää välillä kommentoida vaikka itselläkin riittäisi puuhaa. Se onkin aika jännää, että Lennu ei varsinaisesti häiriinny muista koirista, vaan pystyy kyllä toimimaan ja keskittymään omaan tekemiseensä, vaikka samalla tarkkailee myös muita ja ohimennen haukahtelee niille. Lennun äänekkyys johti tunnin lopuksi keskusteluun terrierien sielunelämästä ja ennen kotiin lähtöä saimme vinkkejä ulkoilussa ilmenevien haasteiden voittamiseen.

Tällä hetkellä reipas rally-koira tappaa sukkapalloa sohvapöydän alla, häntä viuhuen ja järjettömän pärinän säestämänä. Virtaa näyttää siis riittävän. Ehkä raskas rally vaatii riehakkaat huvit? Huomenna pääsemme kuin pääsemmekin mukaan cairnien tutustumisreissulle Vantaalla sijaitsevaan virikeluolastoon, koska saimme peruutuspaikan. Uutta harrastusta on siis luvassa huomisellekin!