Maanantai-illan tunnelmat

Tällaista tänään pitkän ja reippaan iltalenkin ja pienten hiirimattoharjoitusten jälkeen.

Julkisuudesta

Olen koko viime syksyn kirjoittanut tätä blogia yksityisenä. En tohtinut tehdä siitä julkista ensinnäkin, koska omien höpinöiden julkistaminen kaiken kansan luettavaksi tuntuu hankalalta ja toiseksi koska mietin, että ketä kiinnostaa lukea yhden sepustuksia omasta koirastaan. Nyt olen kuitenkin tajunnut, että ehkä blogin muuttaminen julkiseksi olisi sittenkin järkevä teko. Luenhan itsekin innolla muiden koira-aiheisia (erityisesti cairn-aiheisia) blogeja ja saan niistä iloa, apua ja vinkkejä, miksi en siis antaisi muiden lukea omaani, jos siitä vaikka olisi jollekin hyötyä tai hupia. Parhaassa tapauksessa saisin blogiin jopa kommentteja, jotka voisivat auttaa minua koiranomistajan polulla enemmän kuin pelkkä asioiden kirjaaminen itselleni muistiin. Ja toisaalta, koska koirablogi ei kovin suurta yleisöä tavoita, on turha kainostella tekstiensä takia. Täten blogi on tästä lähtien julkinen. Toivottavasti siitä on jollekin iloa! Toivon tietysti myös, että (mahdolliset) lukijat jättäisivät kommentteja.

Blogin päätähti osaa ottaa rennosti eikä vaivaa päätään pohtimalla blogijulkisuuden hyötyjä tai haittoja.

Tervetuloa mukaan siis, jos joku tänne eksyy! Tekstit tulevat varmasti edelleen olemaan samantyyppisiä kuin tähänkin asti, eli toisinaan tarkemmin tiettyyn aiheeseen liittyviä, toisinaan sekalaisia kirjoituksia sekalaisista asioista. Kuvien laatu tuskin tulee parantumaan, suurin osa kuvista on räpsitty iPhonella silloin kun se sopivan tilaisuuden tullen on sattunut kädessä olemaan.

Haasteita ja onnistumisia

Loppiaisen kunniaksi Lennu kävi Sannalla parturoitavana. Kaiken karvan alta paljastui hoikistunut nuori herra, eli kadonneen vyötärön metsästys on tuottanut tulosta. Olemme nähtävästi löytäneet sopivan ruokamäärän. Lennu on pari viikkoa sitten alkanut siirtyä aikuisten ruokaan. Eukanuban Puppy All Breedin (lamb and rice) jatkoksi otimme saman sarjan aikuisten version, eli Adult Small & Medium Breed Rich in Lamb and Rice (huh, mikä nimi!). Jossain vaiheessa varmasti kokeillaan muitakin merkkejä, mutta toistaiseksi mennään tällä. Tällä hetkellä Lennu saa vielä penturuuan ja aikuistenruuan sekoitusta, määrä on pikkuisen vajaa 1 dl kaksi kertaa päivässä. Nappuloiden sekaan laitetaan maun vuoksi jotain muutakin, yleensä raejuustoa, jauhelihaa, purkkiruokaa tms. Tämän lisäksi Lennu syö keskimäärin varmaan desin verran ruokaa koulutuksen yhteydessä päivittäin, määrä toki vaihtelee päivästä riippuen. Paino on tullut vähän alas viimeisen kahden kuukauden aikana; marraskuussa Lennu painoi n. 9,3 kg, nyt 8,9 kg. Nyt paino vaikuttaa sopivalta.

Rally-tokon ja agilityn alkua odotellessa olemme jatkaneet vanhan ”mökkiin menon” harjoittelua ja ottaneet uutena asiana työn alle kosketusalustan. Alustana on vanha hiirimatto. Olemme treenailleet sitä nyt pari päivää ja homma alkaa sujua. Kriteerinä aluksi oli alustan suuntaan meno niin, että etupää tuli suunnilleen maton päälle tai sinne päin. Palkkasin aina matolle, jotta tyyppi tajuaisi sen olemassaolon. Nyt olen yrittänyt pitää kriteerinä sitä, että molemmat etutassut tulisivat matolle. Lennu on tajunnut pointin aika hyvin ja hakeutuu matolle jopa minusta (ja nameista) poispäin, kun heitän sen esimerkiksi sivulleni tai taakseni. Myös ”mökkiin” meno sujuu jo nyt jo n. 1,5 metrin päästä, mutta ei vielä sen kauempaa.

Haasteena tällä hetkellä on kynsien leikkaus ja ikuisuusongelmamme ulkoilu (tai tarkemmin sanottuna kotiin päin tulo). Olemme pienestä asti leikanneet Lennun kynsiä vähän joka viikko niin, että Lennu makaa toisen sylissä kun toinen leikkaa. Ongelmia ei ollut, kunnes Lennu yhtenä marraskuun päivänä keksi, että kynsien leikkaaminen on Aivan Kamalaa. Alkoi hurja vääntelehtiminen ja kiljuminen, kun sakset tulivat lähellekään kynttä. Vaikka koskaan ei oltu leikattu liikaa, eikä muutakaan ikävää ollut sattunut. Olemme yrittäneet päättäväisesti leikata kuitenkin ja siedättää namipalkalla. Tilanne kuitenkin vain paheni niin, että joulupäivänä namitkaan eivät enää menneet alas kun sakset olivat näköpiirissä. Nakkien voimalla kynnet kuitenkin leikattiin, mutta aikaa kului n. tunti. Sen jälkeen olemme aloittaneet harjoittelun alusta, eli palkkaamalla siitä, että tassuihin saa koskea ja niistä saa pitää kiinni vähän pitempään. Myös sakset on tuotu hiljalleen mukaan niin, että niillä on koskettu tassuun, mutta ei leikattu kynttä. Tämä on auttanut vähän, koska eilen sain tarpeeksi päättäväisellä otteella ja namipalkalla leikattua etutassut. Tänään on takatassujen vuoro.

Ulkoilussa haasteellista on edelleen Lennun haluttomuus kulkea kotia kohti ja itsepäisyys, kun sille päälle sattuu. Joskus näköpiirissä on jotain niin kiinnostavaa, että suuntaa ei saa muutettua muuten kuin menemällä koiran viereen ja joko houkuttelemalla nami nenän edessä (mikä on huono tapa) tai konkreettisesti kääntämällä koira taas menosuuntaan ja palkkaamalla ensimmäisistä oikeansuuntaisista askelista.

Tänään vastaan tuli sorsia.

Paistit lipuvat pois.

Sorsien perään haikailtiin jonkin aikaa, mutta paistit uivat pois ja matka jatkui taas reippaasti. Ja tällä kertaa tultiin itse asiassa aika reippaasti kotiin asti!

Uusi vuosi

Sekä joulusta että uudesta vuodesta on nyt selviydytty. Joulu meni oikein mukavasti Sotkamon suunnalla, matkalla kävimme sekä mennessä että tullessa yöpymässä yhden yön Äänekoskella. Äänekoskella Lennun seurana oli 4-vuotias sileäkarvainen noutaja Osmo. Osmo ja Lennu ovat nähneet viimeksi kesällä ja tulivat silloin ihan hyvin toimeen. Nyt Osmo otti Lennun vastaan murahdellen ystävällisesti mutta tiukasti. Lennu osoitti hyväntahtoisuuttaan alistumalla niin kamalasti, että liukui selällään pitkin jäistä pihaa. Tervetuloseremonian jälkeen leikit sujuivat hyvässä ja iloisessa hengessä. Pojat retuuttivat pehmoleluja ja harrastivat vetoleikkejä, jotka olivat yllättävän tasaväkisiä ottaen huomioon, että Osmo painaa reilut 35 kiloa ja Lennu reilut 9 kiloa. Sotkamossa Lennua odotti tuttu Diesel-australianterrieri. Dieselin kanssa Lennu käyttäytyykin aika eri lailla ja pyrkii pomottamaan Dieseliä. Koirat kyllä leikkivät ihan kivasti, vetoleikkejä säestää kunnon terrieripärinä, mutta välillä jommalta kummalta palaa pinna. Yleensä Lennu komentaa haukkumalla Dieseliä leikkimään, jolloin Dieselillä menee hermo. Lennu myös pyrki alistamaan Dieseliä aina silloin tällöin. Varsinainen show tuli joululahjaksi saaduista luista, joita oli siis kaksi täysin samanlaista kappaletta. Lennu otti omansa ja vei sen tyytyväisenä sohvapöydän alle. Kunnes paljastui, että Dieselilläkin oli luu. Lennu hyökkäsi hirveällä rähinällä Dieselin luun kimppuun ja omi sen sohvapöydän alle. Myös namien (mm. joulukinkun) jakotilanteissa Lennu osoitti suurta röyhkeyttä ja ahneutta viemällä herkut lähestulkoon Dieselin suusta, kun taas Osmon seurassa ei tullut kuuloonkaan, että vanhemman herran ruokia olisi voinut himoita. Tämä käytös kuitenkin saatiin komentamalla kitkettyä pois viikon aikana. Joululahjaksi Lennu sai monta uutta vinkulelua, joista ensimmäinen tosin meni rikki jo välipäivien aikana.

Ihana poro, jossa on 16 vinkua...

Uusi vuosi sujui hyvin. Meillä oli kotona vieraita, ja Lennu käyttäytyi varsin hienosti. Raketeista se ei ollut moksiskaan täällä sisällä, mikä osittain johtuu varmasti siitä, ettei pauke kauhesti kuulunut, kun oli sisällä oli ääniä. Ulkona Lennu vähän ihmetteli pamahduksia, mutta mitään pakokauhunomaista paukkuarkuutta ei onneksi ollut havaittavissa. Keskiyön pahimman paukkeen ajan Lennu taisi nukkua selällään sohvapöydän alla, kun ihmiset ympärillä kilistelivät kuohuviinilaseja.

Tänään olemme uuden vuoden kunniaksi ilmoittautuneet sekä agilityn alkeiskurssille että rally-tokon tutustumiskurssille. Agility on 23.1. alkaen maanantai-iltaisin ihan tässä meidän lähellä All Fur Dogzin tiloissa. Rally-toko puolestaan on 3.2. alkaen perjantai-iltaisin Masseterissa, jossa kävimme syksyllä pentukurssin. Uusia harrastuksia on siis tiedossa. Olisin myös kovasti halunnut mukaan Cairnterrierikerhon järjestämälle tutustumiskerralle Vantaalla sijaitsevaan virikeluolastoon, mutta jouluhässäkässä ilmoittautuminen jäi liian myöhäiseksi ja paikat olivat jo täynnä. Se kyllä harmittaa, mutta täytyy varmaankin vain mennä tutustumaan paikkaan omin päin joku kerta. Onneksi sunnuntaina 26.2. näyttäisi olevan cairnien yhteislenkki meille sopivan matkan päässä Laaksossa, niin pääsemme tapaamaan muita pääkaupunkiseudun cairnisteja.