No niin, nyt on toinen agilitytunti takana. Kuten pentukurssin mittaisella kokemuksella olisin voinut arvata, oli toinen kerta huomattavasti hankalampi kuin ensimmäinen. Aloitimme taas lämmittelyllä, ja siinä vaiheessa Lennu oli vielä ihan mukana. Sen jälkeen siirryimme harjoittelemaan edelliseltä kerralta tuttuja esteitä. Tunnilla oli yksi koira enemmän kuin viimeksi, ja sen lisäksi tilassa oli meitä ennen ollut ihan pikkuisten pentujen pentukurssi, ja lattia oli sen jäljiltä täynnä namin hajuja ja muitakin hajuja, kun muutama vahinko pikkupennuille oli tainnut sattua. Lennu teki puomia ja putkea ihan kivasti, mutta esteiden välillä kuljettiin nenä maata pitkin eikä mistään kontaktista ollut tietoakaan. Kepeiltä se meinasi karata naapurin maahan asetetulle palkalle ja vahtasi muutenkin muiden tekemisiä enemmän kuin keskittyi omiin hommiinsa.
Keskittyminen parani kuitenkin hieman loppua kohden, kun päästiin kokeilemaan uusia esteitä. A-este mentiin kolmeen kertaan, ja se meni reippaasti ja hyvin. Ihan pientä epäröintiä tuli ensimmäisellä kerralla siellä ylhäällä korkeimmalla kohdalla, mutta kuitenkin yli mentiin reippaasti ja alas tultiin hallitusti. Toisena uutuutena harjoiteltiin pöytää. Se meni myös kivasti näin ensi kokeilulla, mutta voin aavistaa, että odotettavissa on oma-aloitteista karkaamista alas pöydältä sitten, kun ihan tositoimiin päästään. Ja kokeiltiinhan me pussiakin, se meni ihan sujuvasti samaan tapaan kuin putkikin, toki siis ryntäsin itse sinne toiseen päähän kuikuilemaan, että tuo osasi tulla läpi.
Ihan lopuksi harjoiteltiin hyppyestettä kukin omalla paikallamme. Löysimme Lennun kanssa itsellemme ja esteelle vähän rauhallisemman paikan huoneen nurkasta, muiden esteiden takaa ja siellä terrierikin (ja omistaja) pystyi skarppaamaan. Teimme estettä ilman hyppyä niin, että rima oli maassa. Pystyin pitämään Lennua ihan irti kokonaan ilman hihnaa, kun se innostui tekemään estettä ja se kateissa ollut kontaktikin löytyi. Loppurauhoittumisen aikana Lennu oli taas vähän sitä mieltä, että ihan ihmeellistä, tylsää touhua moinen makoilu ja huomautteli siitä haukahtelemalla. Loppurauhoittumisen jälkeen eräs tunnilla mukana ollut pikkupoika hyppäsi yhden esteen yli komealla ja korkealla loikalla. Siitä terrieri sai ihan totaalisen raivarin ja päräytti kunnon vahtihaukun. Nähtävästi on täysin sopimatonta, että ihminen menee hyppimään koirien esteitä.
Kotimatkalla meillä oli taas terrieri mallia takaisin tulosuuntaan tahtova. Meno oli sen verran tolkutonta, että suurin osa matkasta kuljettiin koira kainalossa. Loppumatkasta onneksi löydettiin yhteinen sävel ja päästiin ihan hyvissä tunnelmissa kotiin asti.
Lennu 