Teinidraamaa?

Tänään kävimme koirapuistossa oikein pitkän kaavan mukaan, sen merkkinä on omistajalla varpaat jäässä. Paikalle sattui pitkästä aikaa sekä Kerttu että Veera, Lennun  parhaat kaverit ihan pikkupentuajoilta. Siitäkös vauhdikkaat leikit syntyi, kaikki juoksivat ja painivat ihan intona. Ilokseni huomasin, että Lennun ”liiallinen kiinnostus” eli överiksi menevä halu astua tyttöjä on vähän laantunut, ja kaverukset saivat leikittyä ihan kivasti, ilman että yksi roomeo roikkuu koko ajan jomman kumman takapuolessa.

Hiukan myöhemmin koirapuistoon tuli Lennun kanssa suht saman ikäinen iso karkeakarvainen mäyräkoirauros. Aavistelin, että kolmio- tai jopa neliödraamaakin saattaa olla tiedossa, kun saman kokoinen, saman ikäluokan uros yrittää mukaan Lennun ja hänen daamiensa leikkeihin. Ja niinhän siinä kävikin, ja ihan ihka ensimmäistä kertaa meidän poika aloitti ärhentelyn ja rupesi röyhistelemään rintaansa tälle toiselle kaverille. Mitään varsinaista tappelua siitä ei syntynyt, vaan ihan pienillä ärähdyksillä selviteltiin kuka saa leikkiä kenenkin kanssa. Leikit jatkuivat vielä ihan hyvän tovin hyvässä järjestyksessä, mutta ärinää tuli jos molemmat urokset sattuivat samaan aikaan saman tytön kimppuun. Muutaman kerran Lennu rähähti Veerankin suuntaan, en tiedä sitten menikö sillä hermot kun tämä leikki vieraan uroksen kanssa vai erehtyikö vain kohteesta. Päätin lähteä kotiin, kun aika pitkä aika oli jo leikitty ja varpaat sen mukaisesti tunnottomat, mutta Lennupa ei meinannut antaa ottaa itseään kiinni. No sain kuin sainkin koiran portille ja kiinni, juuri kun Ressu lähestyi puistoa. Oli siis oikea aika lähteä, kolme kilpakosijaa olisi jo ollut vähän liikaa.

Oli aika jännä tilanne ensimmäistä kertaa huomata, että Lennu on se, joka aloittaa rähistelyn. Aiemminhan vastaavaa kolmiodraamaa on syntynyt Ressun kanssa, mutta niissä tilanteissa Ressu on ollut aloitteellisempi osapuoli. Nyt Lennu selvästi antoi ymmärtää, että häntä ottaa pannuun, kun joku muu tulee liehittelemään tyttöjä. Olemme kovasti toivoneet, että Lennu olisi niin tehokkaasti sosiaalistettu, että se oppisi tulemaan toimeen myös toisten urosten kanssa. Sen vuoksi olemme käyneet Lennun kanssa koirapuistossa todella usein ihan pienestä asti. Nyt tammikuussa koirapuistokäynnit ovat hiukan harvenneet, kun olemme usein iltaisin tehneet vähän pidempiä lenkkejä, mutta kyllä siellä silti tulee käytyä pari kertaa viikossa. Toistaiseksi Lennulla ei ole tullut mitään ongelmia itseään vanhempien tai selvästi isompien kanssa, koska niitä se ei ole lähtenyt haastamaan, mutta nämä oman ikäiset ja saman kokoiset ovat eri juttu. Tosin sellaistenkaan kanssa ei ole ollut ongelmia silloin, kun paikalla ei ole ollut molempia kiinnostavaa narttua. Voikohan tämä olla vain ohimenevää nuorten urosten kukkoilua? No, aika näyttää mihin suuntaan kehitys kehittyy. Kuulemani mukaan uroscairnit eivät aina tahdo tulla toimeen toisten urosten kanssa, mutta toivotaan parasta. Kokeneemmat voivat kertoa onko mitään toivoa?