Lennun paras lelu tähän asti on ollut pieni vingulla varustettu pehmopupu, joka alunperin ostettiin Lohjan pentunäyttelystä lokakuussa. Pupu on osoittautunut harvinaisen kestäväksi, koska se on sen verran pieni, ettei se aiheuta samanlaista teurastusvimmaa eikä siitä saa yhtä hyvää otetta kuin isommista pehmoleluista. Se alkuperäinen pupu on kyllä jo joutunut roskikseen, sillä ei sekään ihan kaikkea kestänyt. Kahden terrierin vetoleluksi joutuminen oli pupun loppu, ja ensimmäinen tuli tiensä päähän, kun Lennu oli Dieselin luona hoidossa. Välittömästi tämän jälkeen ostettiin kuitenkin uusi, täsmälleen samanlainen pupu. Onhan pupu ainoa lelu, jonka Lennu tunnistaa nimeltä ja hakee kysyttäessä ”Missä pupu on?”
Eilen illalla toinen pupu koki äkillisen muodonmuutoksen pitkäkorvasta nallekarhuksi. Yhtenä hetkenä pupulla oli pitkät korvat, siitä olen varma, koska pidin korvista kiinni kun leikimme pupulla vetoleikkiä. Seuraavassa hetkessä pupu näytti tältä:
Sanomattakin selvää on, että niitä korvia ei löytynyt mistään. No, onneksi ne eivät olleet niin isot, että siitä kauheasti tarvitsisi huolestua. Myös häntä oli syöty, mutta sehän pupulla on muutenkin mallia töpö.
Isompien pehmolelujen suhteen olemme joutuneet toteamaan saman kuin varmaankin kaikki muutkin terrierien omistajat: mitä isompi ilo, sitä nopeampi teurastus. Tämän tietävät myös eläinkaupan asiantuntevat myyjät. Kerran isoa, vyötiäistä esittävää pehmolelua katsellessani myyjä tuli viereen juttelemaan ja sanoi, että hänen mielestään kyseinen lelu on aiva ihana. Kysyin, että onkohan lelu kuinka kestävä, johon myyjä vastasi, että onhan se, kyllä se on koiran leluksi tarkoitettu. Sen jälkeen hän kuitenkin kysyi mikä koira minulla on. Seitsemän kuukautta vanha cairnterrieri, vastasin. Myyjän mieli muuttui: ”Juu no terrierinkestävä se ei ole. Sehän purkaa kaiken.” Ostin vyötiäisen kuitenkin. Se kesti seuraavaan iltaan (välissä yö ja päivä, jonka aikana Lennu ei saanut lelua), ja on siitä lähtien odottanut parsimista kirjahyllyn päällä, jonne sittemmin on kertynyt muutama muukin huoltoa vaativa.
Otetaan vastaan lisää vinkkejä terrierin kestävistä leluista 😉 Meillä kaikki muu suolistetaan mutta ”täytteettömät” lelut kestävät jopa hetken aikaa (paitsi että niistäkin kyllä rikotaan vingut alta aikayksikön).
Hehee, meillä on yllättäen vielä ehjänä joululahjaksi saatu litteä poro, jonka päässä on helistin ja kropassa 16 vinkua. Vaikka voi olla, että osa vinguista on rikki, sitä ei niin huomaa, kun niitä tosiaan on se 16… Jonain kauniina päivänä aion saada parsimisinspiraation ja korjata kaikki ne hyllyn päällä odottavat. 🙂