Hyvä lenkki, parempi mieli

Mikään ei auta työ- ja vapaa-aikaperäiseen ärtymykseen ja kohonneeseen verenpaineeseen yhtä hyvin kuin reipas ulkoilu reippaan terrierin kanssa. Illalla kotiin tullessani olin sekä hyvin turhautunut pariin työasiaan että aivan raivoissani yhdestä vapaa-ajan asiasta, mutta jokapäiväisestä jälleennäkemisestä aina yhtä ilahtunut koira sai mielen tyyntymään, ja loputkin ylimääräisistä höyryistä jäi lenkkipolun varrelle. Varsinkin, kun lenkki oli onnistunut!

Tänään aloitimme mukavan ulkoilun ihan perusteista, siis aivan alusta. Lennu sai palkan joka kerta, kun se jäätyään johonkin taakse vitkuttelemaan kipitti rinnalle. Pyrin siihen, että en sanoisi näissä tilanteissa mitään. Lisäksi palkkasin seuraamisesta ja oma-aloitteisesta kontaktin hakemisesta. Olkoonkin, että seuraaminen usein oli tepastelua katse namitaskuun naulittuna. Parempi taskua tuijottava terrieri vierellä kuin jänistä jäljestävä koira hihnan päässä, sanoo vanha kansa. Lopputuloksena oli miellyttävä lenkki ja ulkoiluttajaa herkästi seuraava koira. Taas palautui usko siihen, että koira oppii ihan mitä tahansa, kunhan tarpeeksi (ja oikein) harjoitellaan.

Sisälle palattuamme mieltä ilahdutti uutinen, että Lennu on sijoittunut jaetulle 17. sijalle Cairnterrierikerhon Vuoden urospentu -pisteenlaskennassa. Aika hyvin sanoisin, vaikka kolmannesta näyttelystä ei pisteitä tullutkaan, kun sieltä ei kunniapalkintoa saatu napattua  🙂