Tänään oli pentukurssin toiseksi viimeinen kerta. Viime viikolla kurssissa oli tauko sopivasti samaan aikaan kun mekin olimme matkalla. Edellisen kerran jätimme väliin, joten yhteensä meille tuli koulunkäyntiin kolmen viikon tauko. Ja sen kyllä huomasi tänään.
Aloitimme hihnakäytöksen harjoittelulla niin, että keskilattialla oli samaan aikaan kaksi koiraa. Lennu ei sinänsä häiriintynyt toisesta koirasta, mutta keskittyi seuraamisen sijaan lattian nuohoamiseen. Harjoitusta jatkettiin niin, että häiriönä oli kaksi ihmistä, joiden ympäri kierreltiin. Ensin ihmiset olivat paikallaan ja toisella kerralla liikkuivat. Lopuksi harjoiteltiin vielä niin, että kaksi koiraa pääsi kulkemaan toisiaan kohti. Loppujen lopuksi harjoitus alkoi sujua ihan ok, mutta vähän takkuavaa meno kuitenkin oli. Lennu ei antanut ihan parastaan, enkä itsekään ollut kauhean hyvässä vireessä.
Hihnakäytöksen jälkeen harjoiteltiin vielä vieraan ihmisen tutkittavana olemista, tarkemmin ottaen hampaiden katsomista. Lennuhan on hampaiden katsomiseen melko tottunut, koska sitä on harjoiteltu pienestä asti, mutta vieraiden kanssa harjoittelu on jäänyt vähän turhan vähälle. Silloin tällöin kylässä käyvät ei-koirakammoiset kaverit ovat saaneet kurkata Lennun suuhun. Edellisessä näyttelyssä Lennu näytti vähän äkisevän hampaiden näyttämistä vastaan, joten lisäharjoitus on tarpeen. Tänään hampaiden katsomista harjoiteltiin sheippaamalla, eli palkittiin aluksi siitä, että koira toi päänsä lähelle ihmisen kättä ja sen jälkeen siitä, että toi päätään käsien väliin. Ideana siis, että kuonon ala- ja yläpuolelle tulevat vieraan kädet tuntuisivat miellyttävältä eivätkä aiheuttaisi vastustelua. Harjoitus tuntui fiksulta ja jatkamme sitä, kunhan tulee sopivia vieraita, jotka hommaan voi nakittaa…
Lennu oli koko tunnin ajan vähän rauhaton ja mm. haukahteli välillä toisille koirille, kun oltiin omalla paikalla rauhoittumassa. Oma pieni pupu-vinkulelu, joka kotona on mieluinen leikkikalu, ei taaskaan kiinnostanut yhtään. Ruokapalkalla Lennun sai keskittymään ja odottelemaan rauhassa, mutta silloinkin tuli turhautunutta mörinää, jos nameja ei tipunut tarpeeksi tiheään.
Huono päivä kääntyi vielä pahempaan suuntaan kotimatkalla, joka oli ihan tolkutonta riuhtomista. Jostain syystä tunnilta lähtiessä Lennulla on aina hirveä kiire johonkin, vaikka Lennu itsekään ei tunnu tietävän minne. Koulun pihalla pysähtymisestä ei ole mitään hyötyä, koska Lennulla on päällä sellainen neliveto, että pelkään hihnan katkeavan. Yritin palkata kontaktista ja saada kontaktin pidettyä kävelemällä takaperin Lennun edellä, mutta ei ollut mitään toivoakaan saada hommaan mitään tolkkua. Etenimme joten kuten puoli metriä kerrallaan pihalta kadulle asti, jossa vähän helpotti. Melko toivotonta käveleminen kuitenkin oli, ja ajattelin, että sillä menolla emme ole kotona ennen puolta yötä. Pahin höyrypäisyys kuitenkin kaikkosi hiljalleen, ja jotenkin selviydyimme metroon asti. Metrossa suhteellisen tottunut julkisten liikennevälineiden käyttäjämme kuitenkin oli sitä mieltä, että meno oli T-Y-L-S-Ä-Ä ja se piti myös ilmoittaa kuuluvasti. Aiemmilla reissuillamme olemme jo päässeet satunnaisen palkitsemisen vaiheeseen, mikä metrossa on tarkoittanut suunnilleen nami per asema, mutta tänään tähänkin tuli takapakkia. No, huomenna alkaa uusi viikko ja taas uudet mahdollisuudet harjoitella kaikenlaista…
Eilen Lennu kävi vähän siistittävänä ensi lauantain näyttelyä varten. Kasvattaja-Sannan matkan vuoksi kävimme tällä kertaa Tarjan luona. Siellä Lennun tapasi portin takaa kolme aikuista cairn-herraa ja pääsi vähän leikkimään kuukautta vanhemman Luca-sukulaispojan kanssa. Kaikkein suurimman huomion vei kuitenkin lattialla häkissä ollut pupu. Tuli todistettua, että riistaviettiä kyllä löytyy, koska Lennu oli pupusta hyvin kiinnostunut, haukkui ja vinkui ja yritti kaikin keinoin päästä häkin läpi siihen käsiksi. Onneksi pupu kuitenkin on koiriin tottunut, eikä kuulemma järkyty moisesta käytöksestä. Kiinnostus pupua kohtaan sai miettimään, että josko Lennun kanssa kokeilisi luolajuttuja. Vantaalta löytyy virikeluolasto, jossa pääsisi kokeilemaan. Jos tuo Lennu vain mahtuu luoliin… Itse trimmi aiheutti vähän vastustusta, ja varsinkin omilla jaloilla seisominen tuntui olevan kauhean raskasta ja tylsää. Lopputulos on kuitenkin hyvä ja pötkylälle saatiin jopa kaulaa näkyviin!
Lennu 