Tänään harjoittelimme ensimmäiseksi alustalle menoa, eli samaa mitä aloiteltiin viime kerralla. Meillä oli tänään mukana eri alusta, ei sitä pyyhepaholaista, jolla joskus kuivataan lenkin tai suihkun jälkeen. Alustalle meno sujuikin huomattavasti paremmin tällä kertaa. Lennu meni alustalle ihan kiltisti jos alusta oli minun edessäni. Minusta poispäin se ei vielä onnistunut, mutta jatketaan harjoituksia. Mietin minkä sanan tähän liikkeeseen yhdistäisi. Opettaja kuulemma käyttää sanaa ”peti”, ja se on ehkä ihan hyvä. Mietin myös vaihtoehtoa ”paikalle” (= omalle paikalle). Toiseksi harjoiteltiin odottamista, eli rauhassa yksin oleilua. Se sujui Lennulta ihan hyvin, varmaan siksi, että paikalla oloa on harjoiteltu aika paljon ja kohtuullisen menestyksekkäästi. Viimeiseksi harjoiteltiin vielä rauhallista käytöstä vieraan ihmisen lähestyessä, ja sekin sujui ihan kivasti.
Kotona on tämän viikon aikana harjoiteltu sivulle tuloa kosketuskepin avulla. Keppi on siihen ihan kätevä, ja Lennu tulee sen perässä sivulle nätisti takaa kiertäen. Mitään erityistä loppuasentoa tälle liikkeelle ei kuitenkaan vielä olla harjoiteltu. Lisäksi seisomista on harjoiteltu, kriteerinä paikallaan seisominen pää ylhäällä ja katse eteenpäin. Se sujuu ihan ok, ainakin Lennu tuntuu ymmärtäneen, että seisoessa tarkoitus on tosiaan vain seisoa, ei heittäytyä maahan tai antaa tassua.
Ensi viikon aikana voisimme harjoitella seisomiseen kestoa ja jatkaa alustalle menon harjoittelua. Ulkoillessa täytyy alkaa kiinnittää erityistä huomiota hihnakäytökseen ja yrittää kitkeä pois vetämistä ja sinkoilua. Ongelmana ei niinkään ole tasainen vetäminen ja etenemishinku, vaan päätön syöksyily hajujen, lehtien tai milloin minkäkin perässä. Lennu saattaa poukkoilla puolelta toiselle ja myös suoraan taaksepäin ilman ennakkovaroituksia. Myös pysähtely ja hitaus on toisinaan hermoja raastavaa, varsinkin jos olisi vähän kiire… Lennu siis saattaa varsinkin kotiin päin mentäessä pysähtyä tuijottelemaan eteensä. Ylipuhuminen jatkamaan matkaa on vaikeaa. Ainoa ratkaisu näihin on varmaankin kärsivällisyys ja palkitseminen kaikesta vähänkään oikeansuuntaisesta toiminnasta. Olen kuitenkin miettinyt, että miten tässä kannattaisi toimia, koska tarkoituksenahan ei ole vaatia täydellisessä kontaktissa seuraamista kaikilla päivittäisillä lenkeillä. Se on sitten eri juttu. Tarkoituksena olisi vain kitkeä pois täysin päätön sinkoilu ja itsepäinen pysähtely ja sallia kuitenkin haahuilu sen verran kuin hihna antaa myöten, haistelu, pysähtely ja tutkiskelu. Mutta katsotaan miten homma lähtee etenemään.
Lennu 