Aloitimme Lennun kanssa Kiva koirakansalainen -pentukurssin Masseterissa 4.9. Masseterissa koulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen, ja palkitsemisessa käytetään naksutinta tai muuta ehdollista vahvistetta apuna. Kouluttajat ovat alalle koulutettuja ja vaikuttavat osaavan asiansa hyvin. Ennen kurssin alkua ihmisosallistujille oli kahden tunnin luento, jossa käytiin läpi koulutuksen periaatteita ja perusasioita. Luento oli kiinnostava ja hyödyllinen, vaikka saattaakin tuntua ajatuksena puuduttavalta.
Penturyhmää vetää Liisa Pennanen. Itse koulun perustaja ja omistaja Liisa Tikka on mukana kurssilla Jänskä-koiransa kanssa. Jänskän ja Lennun lisäksi ryhmässä on kolme muuta pentua. Tähän mennessä kurssia on ollut jo neljä kertaa ja se tuntuu hyödylliseltä ja järkevältä. Ennen kurssin alkua olimme harjoitelleet istumista, maahan menoa, luoksetuloa ja irti-käskyä. Ja tassun antamista tietysti. Myös katsekontaktin ottamista oli ruvettu treenaamaan.
Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin perusjuttuja kuten kontaktia, käsikosketusta ja hihnassa kulkemisen alkeita. Lennu jaksoi keskittyä aika hyvin, ja olin positiivisesti yllättynyt siitä miten vähän muiden koirien ja ihmisten läsnäolo häiritsi. Kotiläksyksi saatiin käsikosketuksen ja kontaktin harjoittelua.
Jos ensimmäinen kerta oli keskittymisen suhteen positiivinen yllätys, niin toinen menikin sitten huomattavasti huonommin. Kaikilla ryhmän koirilla tuntui olevan keskittymisvaikeuksia sillä kerralla. Lennua kiinnosti Jänskän puuhailut huomattavasti minun käskyjäni enemmän. Saimmekin sermin antamaan vähän näkösuojaa. Toisella kerralla jatkettiin käsikosketuksen harjoittelua ja kokeiltiin myös kosketuskeppiä. Keppi kiinnostikin Lennua huomattavasti enemmän kuin pelkkä käsi. Käsikosketusta oltiin harjoiteltu kotona koko viikko, mutta tälle terrierille se tuntui olevan liian tylsää. Lennu tarjosi namin saadakseen melkeinpä mitä tahansa muuta temppua kuin kuonoa kättä kohti. Päätin, että kosketuskeppi on hommattava. Lisäksi harjoiteltiin hihnakäytöstä ja häiriöiden sietämistä, eli ohjaajan kanssa omalla paikalla oleskelua, kun vieras ihminen kävelee ohi. Tällä kerralla taidettiin harjoitella myös luoksepäästävyyttä, eli vieraan ihmisen kopeloitavana olemista. Tai sitten se saattoi olla vasta kolmannella kerralla.
Kolmannella kerralla harjoiteltiin aluksi leikkimistä, eli yhdessä tekemistä ja myös leikin lopettamista ja lelusta luopumista. Lennu ei ihan heti meinannut innostua leluista, mutta johan alkoi tapahtua kun saatiin pallo, jonka perässä oli häntä ja vinku (vinku taisi innostaa, koska kotona meillä on vain entisiä, eli tapettuja, vinkuja). Lennu päästi irti lelusta tosi nätisti, melkeinpä irti-käskyä odottaen ja ennakoiden, koska sitä on harjoiteltu kotonakin. Sitten harjoiteltiin paikalla oloa, eli joko istumista tai maassa olemista pidemmän aikaa, ohjaajan liikkuessa välillä poispäin. Tätä olimme Lennun kanssa harjoitelleet jo aiemmin kotona, joten se sujui aika hyvin. Kolmannella kerralla harjoiteltiin myös hihnassa kulkemista astetta vaikeammissa olosuhteissa, eli keskellä lattiaa kahta muovitörppöä kiertäen. Lennun kanssa päästiin jo kulkemaan rintarinnan (sen sijaan, että olisin kukenut takaperin edellä), mutta jälleen kerran Jänskä meinasi kiinnostaa liikaa…
Neljännellä kerralla aloitettiin kosketuskeppiharjoituksilla. Tarkoituksena olisi ollut, että kepin kanssa oltaisiin päästy harjoittelemaan sivulle menoa, mutta ainakin meillä homma jäi ihan vain pelkän kosketuksen hakemisen tasolle. Lennu tarjosi taas kaikkea muuta paitsi kuonoa keppiä kohti. Istumista, tassua, maahan menoa, silmiin tuijotusta. Myös ärinää, kepille haukkumista ja kepin haukkaamista. Tyyppi ei tunnu tajuavan, että palkkion saa ihan vain keppiä koskettamalla… No, tällä kertaa vihdoin ostimme oman kepin, joten voimme aloittaa tehotreenit kotona. Keppijuttujen jälkeen harjoiteltiin luoksetuloa. Se sujui varsin mallikkaasti, osittain koska sitä on harjoiteltu ennenkin ja osittain koska Lennu tiesi kenellä on herkkuja taskussa. Sitten harjoiteltiin paikallaoloa, joka osoittautui Lennun bravuuriksi. Pääsin jopa erkanemaan pari askelta kääntäen samalla Lennulle selän. Kotiharjoittelu on siis tuottanut tulosta. Nyt otamme keppijutut tehotreeniin, niin kyllä sekin siitä.
Koirakoulu on tähän mennessä tuntunut hyvältä ja kannattavalta idealta, ja olen ollut tyytyväinen valitsemamme kurssin opetukseen. Vaikka treenattavia juttuja on kerralla aika vähän (eihän 50 minuuttiin eikä pennun tajuntaan montaa mahdukaan) on se antanut kipinän tehoharjoitella tiettyjä juttuja kotona. Lisäksi on saanut lisää ymmärrystä oman koiran vahvoista ja heikoista kohdista. Ja myös uusia näkemyksiä ihan koulutuksen perusasioihin ja teknisiin juttuihin, eli miten tiettyjä asioita kannattaa harjoitella.
Lennu 